Lykinos
63
Näin juuri kerrotaan tapahtuneen kyynikko Demetrioksen kohdalla. Demetrios tuomitsi tanssin aivan kuten sinäkin. Hänen mukaansa tanssija oli pelkkä avustaja auloksen, syrinksin ja jalkojen töminän keskellä. Tanssija ei hänen mielestään tuonut mitään lisää esitykseen vaan heilui järjettömästi turhin, sisällyksettömin liikkein. Mutta kaikki tanssia ympäröivä tilpehööri ja oheistoiminta oli noitunut katsojat: oli silkkivaatetta, kaunista maskia, aulosta, vihellyksiä ja laulajien suloääniä, eikä mikään näistä kuulunut tanssijalle. Keisari Neron aikoihin oli eräs kuuluisa tanssija, jota ei pidetty tyhmänä. Hän osasi tarinat erinomaisesti ja liikkui äärimmäisen kauniisti, jos kuka. Tanssija pyysi, että Demetrios tulisi katsomaan hänen tanssiaan – mielestäni aivan perusteltu pyyntö – ja vasta sitten antaisi tuomionsa. Hän lupasi tanssia ilman aulosta ja laulua. Ja näin hän teki. Tanssija pyysi auloksia, rytmin lyöjiä ja itse kuoroa hiljenemään ja tanssi yksin Afroditen ja Areksen lemmenkohtauksen, Helioksen juoruamassa, Hefaistoksen punomassa juonta saada satimeen molemmat – Areksen ja Afroditen – ja verkkoon vangitsemisen, häpeävän Afroditen, Areksen etsimässä suojaa ja rukoilemassa armoa ja kaiken muun, mikä kuuluu tähän tarinaan. Kaiken tämän tanssija esittikin niin taitavasti, että Demetrios oli täysin myyty ja antoi tanssijalle suurimman mahdollisen ylistyksen: Hän korotti ääntään ja huusi keuhkojensa pohjasta: ”Hyvä mies, kuulen mitä teet! En ainoastaan näe, vaan näyttää kuin puhuisit minulle käsilläsi!”