Lukianoksen Tanssista on tämän teoksen ydin. Sen tueksi johdannossa on kirjailija- ja teosesittely sekä joidenkin keskeisten teemojen lyhyt käsittely. Selitykset liittyvät Lukianoksen tekstissä oleviin kohtiin ja lukija pääsee niihin käsiksi kyseisestä kohdasta. Selitykset on laadittu siten, että niitä voi lukea myös sellaisenaan. Ne on ryhmitelty teemoihin, joiden sisällä hakusanat ovat aakkosjärjestyksessä. Kunkin hakusanan kohdalla ovat lihavoituina ne sanat tai kohdat, joita tämä selitys erityisesti koskee Lukianoksen tekstissä. Koska monet selitykset liittyvät useaan Lukianoksen tekstikohtaan, olen toisinaan ilmaissut tämän sulkeissa Tanssista + tekstikohdan numero. Teoksen johdannossa käsitellään joitain teemoja laajemmin.
Mytologian osuus selityksissä on suuri. Vaikka antiikin jumaliin ja tarinoihin on saatavilla valtavasti tietoa, päädyin sisällyttämään tähän teokseen tarinoiden perusasiat, jotta lukijan ei tarvitse välttämättä lähteä etsimään tietoja muualta. Myyttiselitysten laajuus heijastaa myös sitä, että Lukianoksen teoksessa mytologiaan perustuvat tanssiesitysten teemat saavat runsaasti palstatilaa. Tanssijalla oli siten käytössään melkoinen henkilö- ja tarinagalleria, jotka hyvä tanssija sisäisti. Tarinoissa oli paljon samankaltaisuuksia, ja Lukianos mainitseekin, että huonot tanssijat saattoivat sekoittaa tarinoiden henkilöt ja juonenkäänteet mutta hyvä tanssija ei tällaisiin sekaannuksiin sorru (Tanssista 80). Tarinoista oli toki jo antiikissa eri versioita. Tässä teoksessa olen pääosin nojannut Paavo Castrénin ja Leena Pietilä-Castrénin Antiikin käsikirjan versioihin.
Lukianoksen tekstin suomennoksessa olen pyrkinyt suomentamaan kaikki termit ja sanat, mutta aina tämä ei ole mahdollista siten, että alkuperäisen tekstin merkitys tulisi selkeästi ilmaistuksi. Siksipä joitain sanoja ei ole suomennettu, vaan niistä käytetään alkuperäistä kreikankielistä sanaa. Nämä sanat löytyvät selityksistä. Kreikan translitteroinnissa on noudatettu yleistä ohjeistusta, joka löytyy myös Wikipediasta (huom. muinaiskreikka). Painomerkkejä ei huomioida. Vokaaleiden päällä oleva viiva tarkoittaa pitkää vokaalia, ja kreikan ου-diftongi (eli omikron ja ypsilon) on translitteroitu u-kirjaimena. Erisnimistä ja paikannimistä käytetään vakiintunutta muotoa, jos sellainen on suomessa (esim. Ateena, ei Athēnai). Kreikan- ja muutamat latinankieliset sanat olen kursivoinut paitsi silloin, kun kyseessä on suomeen vakiintunut sana kuten mimesis, emmeleia, aulos jne.
Tekstissä on ponnahdusikkunoita, joissa selitetään alkutekstissä käytettyä sanaa, mainitaan sitaatin viite Lukianoksen mainitsemaan antiikin kirjailijaan tai kerrotaan kyseisestä kohdasta lisää. Antiikin teksteihin viitattaessa mainitaan ensin kirjailija, teos (jos mahdollista), luku ja säe tai muu tarkempi kohta. Suomentajan nimi on mainittu kyseisen viitteen yhteydessä, jos kyseessä ei ole oma suomennokseni. Teosnimet annetaan alkukielellä tai suomeksi, jos viittaan suomennettuun teokseen. Suuri osa antiikin kirjallisuudesta on avoimesti käytettävissä alkukielisinä ja osin myös käännöksinä verkossa Perseus Digital Library.
Tekstissä on käytetty hieman sovellettuna antiikin tekstieditioiden merkitsemistapoja. Hakasulkeita [ ] käytetään silloin, kun kyseinen kohta puuttuu kokonaan alkuperäisistä käsikirjoituksista. Kulmasulkeet < > ilmaisevat tässä tekstiä, joka on lisätty nykylukijaa ajatellen selvennykseksi suomennokseen. Tarkoitus on olla uskollinen alkutekstille mutta varmistaa ymmärrettävyys. Tavalliset kaarisulkeet ( ) kuuluvat käsikirjoitustraditioon.
Suomennoksessa olevat numerot 1, 2 jne. ovat käsikirjoitustradition mukaisia merkintöjä, jotka auttavat myös nykylukijaa löytämään oikean kohdan alkuperäisestä tekstistä. Lukianoksen tekstin suomennoksen pohjana on käytetty Loeb Classical Library -sarjan editiota, joka on avoimesti saatavilla (CC BY SA) verkossa.
Teokseen on saatu tukea Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta kääntämiseen ja käsikirjoituksen laatimiseen, oikolukuun ja taittoon vuosina 2019 ja 2020. Lämmin kiitos erityisesti professori Kirsi Monnille innostuksesta ja tuesta. Kiitän suuresti myös Arto Kivimäkeä käsikirjoituksen kommentoinnista, arvokkaista huomioista ja antoisista keskusteluista. Kaikki tulkinnat ja mahdolliset virheet ovat minun.