Aison oli Iolkoksen (nyk. Volos) kuningas ja Pelias hänen velipuolensa. Aison lähetti poikansa Iasonin kasvatettavaksi pois kotoa pelätessään, että velipuoli Pelias surmaisi lapsen jossain vaiheessa. Iason palasi nuorena miehenä Iolkokseen vaatimaan kruunua itselleen tuolloin kaupunkia jo hallinneelta setäpuoleltaan Peliaalta. Pelias suostui luopumaan vallasta, jos Iason toisi hänelle kultaisen taljan Kolkhiin alueelta. 

Kultainen talja oli ollut lahja Kolkhiin kuninkaalle Aieteelle, joka oli kohdellut vieraanvaraisesti Orkhomenoksen kuninkaan poikaa Friksosta. Athamaalla, Orkhomenoksen kuninkaalla, oli Nefelen kanssa kaksi lasta, Friksos ja Helle. Athamaan uusi vaimo, Ino, halusi tapattaa lapset, mutta Nefele lähetti avuksi lentävän kultaisen oinaan. Friksos ja Helle lähtivät pakoon oinaan selässä. Helle putosi kesken matkan oinaan selästä Hellespontoksen kohdalla (nyk. Dardanellien salmi). Friksos päätyi Kolkhiiseen, ja tuon matkan turvanneen oinaan talja oli lahja Friksoksen isännälle, kuningas Aieteelle. Lasten äitipuoli Ino ryhtyi myöhemmin kasvattamaan siskonsa Semelen poikaa, Dionysos-jumalaa. Hera kiukustui tästä, olihan Dionysoksen isä hänen puolisonsa Zeus. Hera kirosi kostoksi Athamaan hulluudella, minkä seurauksena Athamas surmasi toisen Inon kanssa saamistaan pojista. Peloissaan miehensä hulluudesta Ino syöksyi toisen poikansa Melikerteen kanssa mereen. 

Kultainen talja oli siis haluttua tavaraa. Sitä lähti ryöstämään Iason 50 nuorukaisesta koostuvan retkikuntansa, argonauttien kanssa Argo-laivalla. Argo oli suuri, taitavasti rakennettu sotalaiva, jonka kölissä oli pala oraakkeleistaan tunnetun kulttipaikan, Dodonan, suhisevaa tammea. Matkalla Kolkhiiseen argonautit poikkesivat pelkästään naisten asuttamalla Lemnoksen saarella, jonka naisia Afrodite oli rangaissut erityisen pahalla hajulla. Miehet ryhtyivät välttelemään oman saaren naisiaan ja hankkivat rakastajattaria Traakiasta. Tästä syystä lemnoslaiset naiset tappoivat kaikki saaren miehet – ainoastaan kuningatar Hypsipyle pelasti isänsä. Argonauttien käydessä Lemnoksella Hypsipyle rakastui Iasoniin ja synnytti tälle kaksi poikaa. Kun muut naiset saivat tietää, että Hypsipyle oli säästänyt isänsä, he karkottivat kuningattarensa, joka päätyi Nemean kuninkaan orjaksi. Siellä Hypsipyle hoiti kuninkaan lasta, Ofeltes-poikaa, jonka käärme kuristi Hypsipylen tarkkaavaisuuden suuntauduttua muualle. Lapsi tunnettiin sittemmin nimellä Arkhemoros

Kolkhiissa Iason onnistui saamaan argonauttiensa kanssa kultaisen taljan kuningas Aieteen tyttären, taikavoimistaan tunnetun Medeian avulla. Iason lupasi tästä hyvästä ottaa Medeian vaimokseen ja viedä mukanaan Iolkokseen. Medeia oli nähnyt näistä tapahtumista enneunen (Apollonios Rodoslainen 3, 616–632). Pakomatkalle Medeia otti mukaan veljensä Apsyrtoksen. Aietes lähti pettureiden perään ja oli jo lähellä Argo-laivaa. Tuolloin Medeia tappoi Apsyrtoksen, paloitteli tämän ruumiin ja heitti ruumiinosat mereen. Aietes luopui takaa-ajosta kerätäkseen poikansa jäänteet. 

Takaisin Iolkoksessa Pelias ei pitänyt lupaustaan luopua vallasta Iasonin hyväksi. Medeian apua tarvittiin taas. Medeia taivutteli Peliaan omat tyttäret surmaamaan isänsä keittämällä hänet kattilassa, johon Pelias vapaaehtoisesti astui luullessaan, että liemi nuorentaisi hänet. Yksi Peliaan tyttäristä, Alkestis, ei osallistunut isänsä surmaamiseen. Alkestis meni naimisiin yhden argonauteista, kuningas Admetoksen, kanssa ja kuoli sittemmin miehensä puolesta. Euripides käsitteli naisen kohtaloa Alkestis-tragediassa.

Iason ja Medeia asettuivat Korinttiin. Korinttia hallitsi Kreon, ja hänellä oli tytär Glauke (joissain versioissa Kreusa). Kreon halusi naittaa tyttärensä Iasonille. Seurauksista on eri versioita, joista tunnetuin on seuraava. Verisesti loukkaantunut Medeia antoi Glaukelle lahjaksi myrkkyvaatteen. Glauke paloi kuoliaaksi puettuaan vaatteen ylleen ja isä Kreon siinä samalla yrittäessään pelastaa tytärtään. Kaiken päätteeksi Medeia surmasi Iasonin kanssa saamansa lapset. Tähän sijoittuu Euripideen Medeia.