Herakles (lat. Hercules) oli kreikkalaisen mytologian tunnetuimpia sankareita eli heeroksia. Hän oli puolijumala ja maskuliinisen urheuden perikuva, jonka mainetta siivittivät hänen suorittamansa 12 uskomatonta urotyötä Nemean leijonan kukistamisesta Kerberos-koiran hakemiseen manalasta. Hänen isänsä oli Zeus ja äitinsä kuningatar Alkmene. Herakleidit olivat Herakleen jälkeläisiä, joista tuli Peloponnesoksen hallitsijoita. Osan lapsistaan Herakles surmasi hulluuden vallassa. Tämä oli Euripideen Herakles-tragedian teema.
Yksi Herakleen urotöistä oli varastaa kultainen omena hesperideiltä. Hesperidit olivat Heran puutarhasta huolehtivia nymfejä. Puutarhan omenapuut kantoivat kultaisia hedelmiä, joita lohikäärme vartioi. Kun Herakles oli matkalla varastamaan hedelmää, hän vapautti kallioon kahlitun titaani Prometheuksen, joka oli varastanut jumalilta tulen takaisin ihmisille, ja rangaistuksena Zeus oli kahlinnut Prometheuksen ikuiseen kärsimykseen. Kotka nokki päivisin Prometheuksen maksaa, joka kasvoi takaisin öisin. Tästä piinasta Herakles vapautti Prometheuksen.
Prometheus neuvoi kiitollisena vapautuksesta Heraklesta lähettämään omenavarkaisiin Atlaksen. Atlas suostui, ja Herakles otti siksi aikaa Atlaksen pitelemän taivaankannen harteilleen. Kun Atlas palasi onnistuneelta retkeltään, hän totesi haluavansa pitää itsellään kultaisen omenan. Prometheuksen neuvoa noudattaen Herakles suostui, mutta pyysi, että Atlas pitelisi hetken taivaankantta, jotta Herakles saisi laitettua pehmikettä hartioilleen. Atlas otti taivaankannen hartioilleen, ja Herakles pötki pakoon kultainen omena mukanaan.
Urotöihin lukeutuu myös kolmipäisen Geryonin karjan hakeminen Erytheian saarelta. Herakles tappoi Geryonin, mutta karjan vieminen pois saarelta oli hankalaa. Yksi karjalauman häristä karkasi ja ui Sisiliaan. Tuon härän mukaan alue, jonka läpi se oli kävellyt, nimettiin Italiaksi. Moninaisten vaiheiden jälkeen Herakles onnistui saamaan karjan perille.