Althaia oli Kalydonin kuningatar, kuningas Oineuksen puoliso. Meleagros ja Deianeira olivat hänen lapsiaan ja isät joidenkin taruversioiden mukaan jumalia: Meleagroksen isäksi nimettiin Ares ja Deianeiran Dionysos. Althaia oli itsekin sukua jumalille, sillä hänen sisarensa oli Leda, Apollonin ja Artemiin äiti. 

Meleagroksen kohtaloksi ilmoitettiin, että hän kuolee silloin, kun kodin uunissa oleva puu on palanut loppuun. Althaia nappasi oitis puun uunista, sammutti sen ja kätki visusti. Vuosia myöhemmin Artemis vihastui, kun hänelle unohdettiin uhrata, ja lähetti rangaistukseksi Kalydoniin metsäkarjun. Joukko sankareita lähti metsästämään karjua. Joukossa oli Meleagros ja myös yksi nainen, Atalante, joka metsästäjien kasvattamana oli taitava metsästäjä ja juoksija ja Artemiin suosiossa. Meleagroksen enot vastustivat naisen mukanaoloa heidän metsästysretkellään, mutta Meleagros oli rakastunut Atalanteen eikä suostunut enojensa vaatimukseen. Atalante osui metsäkarjuun ensimmäisenä, ja Meleagros viimeisteli karjun kuoleman. Meleagros halusi palkita Atalanten luovuttamalla tälle metsästyspalkkiona karjun pään ja taljan. Enot yrittivät ryöstää palkkion itselleen sukulaisuuteen vedoten, mistä Meleagros raivostui ja surmasi enonsa. Althaia raivostui kuultuaan, että oma poika oli mennyt tappamaan äitinsä veljet. Althaia haki sammuttamansa puunpalan piilosta ja sytytti tuleen. Ennustus kävi toteen: Meleagros kuoli puun sammuttua, ja näin äidistä tuli poikansa surmaaja.

Deianeira puolestaan kuoli oman käden kautta. Herakles ja joen jumala Akheloos taistelivat Deianeiran kädestä. Herakles voitti kisan, ja pariskunta lähti maanpakoon. Matkallaan he ylittivät joen kentauri Nessoksen avulla. Nessos yritti raiskata Deianeiran, mutta Herakles tappoi kentaurin. Tämä kerkesi kuoleman kielissä kuitenkin kertomaan Deianeiralle lemmentaian siltä varalta, että Herakles ei jonain päivänä enää rakastaisi Deianeiraa. Deianeiran piti kastaa paita taikaliemeen ja antaa se Herakleelle. Näin lopulta kävikin, mutta taikaliemessä uitettu paita oli tappava ja Herakles kuoli heittäytyen roviolle Oite-vuorella. Deianeira tappoi häpeän tuskissaan itsensä.