Dionysos eli Bakkhos oli teatterin, viinin ja hedelmällisyyden jumala. Teatterin jumalana Dionysoksen kulttiin kuuluivat erottamattomasti tanssi, musiikki ja runous, mihin Lukianos viittaa (Tanssista 22). Dionysoksen naispuoliset seuraajat tunnettiin bakkantteina (kr. Bakkhai) ja menadeina. Naisten villi ja ekstaattinen tanssi herätti pelkoa ja epäluuloa, ja sitä käsiteltiin usein myyteissä ja niihin pohjautuvissa tragedioissa. Näissä tarinoissa miehet, jotka vakoilivat bakkanttien menoja, joutuivat villiintyneiden naisten raatelemiksi. Kun Kraton (Tanssista 5) puhuu dionyysisestä hulluudesta (kr. ekbakheuomai), hän viittaa juuri tähän naisten villiin, kontrolloimattomaan tanssiin ja toimintaan. Dionysoksen mytologiset seuraajat, satyyrit, olivat sen sijaan ilakoivia pukinhäntäisiä ja suippokorvaisia hahmoja, joille viini ja seksi maistuivat.
Dionysoksen äiti oli kuolevainen Semele, johon Zeus rakastui. Semele tuli raskaaksi ja Zeuksen vaimo Hera mustasukkaiseksi. Hera muuttui kuolevaisen naisen hahmoon ja ystävystyi Semelen kanssa. Hän juonitteli Semelen pyytämään, että Semele saisi nähdä Zeuksen koko jumaluudessaan. Kun Zeus sitten näyttäytyi Semelelle, nainen paloi kuoliaaksi. Zeus pelasti kuitenkin vielä kohdussa olevan pojan ja ompeli tämän reiteensä, josta Dionysos sitten syntyi.
Dionysoksen syntymään liittyy monta tarinaperimää. Orfilaisuuden Dionysos Zagreus tai pelkkä Zagreus oli Zeuksen ja Persefonen poika, jonka titaanit paloittelivat ja söivät. Sydän jäi kuitenkin jäljelle. Zeus keitti siitä juoman itselleen ja Semelelle, joka tuli raskaaksi. Zagreuksen sydämestä keitetyn liemen lopputulos oli siten Dionysos, uudesti syntynyt. Iakkhos oli Eleusiin mysteereiden tärkeä paikallisjumaluus, joka identifioitiin toisinaan Dionysos Zagreukseen ja sitä kautta Dionysokseen.
Attikan alueen tarinaperimään Dionysos nivoutuu ateenalaisen Ikarioksen ja tämän tyttären Erigonen kautta. Ikarios osoitti muualta tulleelle Dionysokselle suurta vieraanvaraisuutta. Tästä kiitollisena Dionysos tarjosi Ikarioksen paimenille viiniä, ja nämä humaltuivat. Heidän toverinsa luulivat, että Ikarios oli myrkyttänyt paimenet, ja tappoivat miehen. Kun Erigone näki, mitä oli tapahtunut, hän tappoi suruissaan itsensä. Näistä tapahtumista vihastuneena Dionysos lähetti Ateenaan kulkutaudin, joka ei lakannut, ennen kuin kaupunkilaiset olivat pystyttäneet Ikarioksen ja Erigonen kunniaksi kulttijuhlan. Kiitoksena Dionysos antoi viiniviljelyn taidon.
