Apollon ja Artemis olivat kaksoset, Zeuksen ja titaaneihin kuuluvan Leton lapsia. Apollon oli taiteen ja kulttuurin jumala, jonka soittimena oli lyra. Apollon valtapiiriin kuuluivat myös parannus- ja ennustustaidot. Artemis tunnettiin ikuisena neitsyenä, joka suojeli synnytystä ja kuolemaa, villiä luontoa ja metsästystä.
Kun Zeus oli saattanut Leton raskaaksi, Leto joutui jatkuvasti pakenemaan häntä kiivaasti takaa ajavaa mustasukkaista Heraa. Lopulta Leto pääsi Deloksen kelluvalle saarelle, jossa hän synnytti lapsensa. Myöhemmin Tityos-jättiläinen yritti siepata Leton Delfoissa, mutta Apollon tuli väliin ja tappoi jättiläisen nuolillaan. Tityos teljettiin manalaan sidottuna siten, että korppikotkat raatelivat hänen maksaansa.
Delfoissa kunnioitettiin alkujaan maan jumalatarta Gaiaa, ja siellä sijaitsi maailman keskipiste, omfalos. Maan keskipiste oli löytynyt siten, että Zeus lähetti kaksi kotkaa lentoon yhtä aikaa maan kahdelta kolkalta, ja piste, jossa linnut kohtasivat, oli maan keskipiste. Siihen Zeus heitti merkiksi kiven. Apollon surmasi Delfoin kulttipaikan vartijan, Python-lohikäärmeen, ja lunasti siten asemansa Delfoin pääjumaluutena. Tässä ominaisuudessa Apollonin lisänimenä oli Pythios. Hänen temppelinsä papitar Pythia tunnettiin oraakkelilausunnoistaan, joihin viitataan mytologiassa mutta joita oikeassakin elämässä käytiin hakemassa, niitä tulkittiin ja niiden perusteella tehtiin päätöksiä vaikkapa sotatoimissa.
Kun Lukianos toteaa, että ”tanssia katsovan on ’ymmärrettävä mykkää ja kuultava äänetöntä’” (Tanssista 62), hän viittaa suoraan Pythiaan erääseen oraakkelilauseeseen. Anekdootti on säilynyt Herodotoksella (1, 47), ja oraakkelilauseen alku menee näin: ”Hiekan määrän mä tiedän ja merten matkat ma tunnen, mykkää myös tajuan, puhumattoman kuiskehen kuulen.”