Odysseia kertoo Odysseuksen kymmenen vuotta kestäneen kotiinpaluun seikkailuista Troijan sodasta. Ithakalla vaimo Penelope oli odottanut Odysseusta uskollisesti 20 vuotta, vaikka hovi oli täyttynyt kosijoista. Odysseus surmasi kotiin päästyään heistä jokaisen. Sitä ennen Odysseus joutui moniin vaaroihin, joutui tekemisiin outojen hirviöiden ja lumoavien olentojen kanssa ja menetti lopulta koko miehistönsä. Viimeinen etappi ennen kotia oli faiaakien saari, jossa hän kertoo vaiherikkaasta matkastaan.
Odysseus miehistöineen oli jo kerran päässyt lähelle kotia. Tuulten jumala Aiolos oli antanut Odysseukselle säkin, joka oli täynnä tuulia. Kun he olivat päässeet jo Ithakan lähelle, Odysseuksen miehistö avasi säkin ahneuksissaan – he luulivat, että se oli täynnä rikkauksia – ja myrsky riepotteli heidät takaisin Aioloksen luo. Aiolos ei enää halunnut auttaa kirottuna pitämäänsä joukkiota toistamiseen.
Lukianos mainitsee Odysseuksen seikkailuista tapahtumia, jotka sopivat tanssin lumovoiman kuvaamiseen. Kirke muutti saarelleen saapuvat miehet eläimiksi taikajuomalla, ja näin kävi myös osalle Odysseuksen miehistöä. Odysseus onnistui välttämään taian Hermeen neuvojen avulla. Odysseuksella ja Kirkellä oli rakkaussuhde, josta syntyi poika Telegonos. Myöhemmin, kun Odysseus oli jo lähtenyt Kirken luota pois ja päässyt takaisin kotiin, Kirke lähetti pojan etsimään isäänsä. Tunnistamatta Telegonosta pojakseen Odysseus surmasi hänet. Lootoksensyöjät (kr. lōtofagoi) olivat ystävällinen, lootoskukkaa ravinnokseen nauttiva kansa. Kukka sai ihmiset unohtamaan kaiken muun. Osa Odysseuksen miehistä söi lootosta, eivätkä he olisi enää halunneet jatkaa matkaa. Odysseus pakotti heidät takaisin laivaan ja sitoi penkkeihin kiinni. Seireenit olivat taruolentoja, joilla oli ihmishahmoinen yläruumis ja linnun alaruumis. He lumosivat laulullaan asuinpaikkansa ohitse kulkevien laivojen miehistön. Antiikin mytologiassa ainoastaan Orfeus ja Odysseus onnistuivat välttämään seireenien ansan. Kun Odysseuksen laiva purjehti seireenien asuinpaikan ohi, Odysseus tukki miehistönsä korvat vahalla, jotta miehet eivät kuulusi viettelevää laulua. Itsensä Odysseus käsi sitoa mastoon. Kun Lukianos laittaa Kratonin mainitsemaan puheenvuorossaan seireenit (Tanssista 3), se vahvistaa Kratonin aiempaa viittausta höyhenten kutittamiin korviin (Tanssista 2).
