Lykinos
23
Pidäpä siis varasi, korkea-arvoinen ystäväni, ettet tuomitse epäpyhäksi jumalallista tapaa, joka on mysteeri ja monen jumalan harjoittama, jota harjoitetaan jumalten kunniaksi ja joka tarjoaa suurta huvia sekä kasvatuksellista hyötyä.
Ihmettelen asennettasi siinäkin mielessä, että suurena Homeroksen ja Hesiodoksen ystävänä – palatakseni taas runoilijoihin – uskallat nousta heitä vastaan, kun he ylistävät tanssia ylitse kaiken muun. Kun Homeros luetteli elämän suloisimpia ja kauneimpia asioita, kuten uni, ystävyys, laulu ja tanssi, ainoastaan tanssia hän, kautta Zeuksen, kutsui moitteettomaksi, ja lauluun hän sisällytti sulouden. Nämä molemmat siis kuuluvat olennaisesti tanssiin, niin suloinen laulu kuin moitteeton tanssi, joka sinusta on kuitenkin moitittavaa. Toisaalla Homeroksen tuotannossa sanotaan: ”Toiselle jumala on antanut sotataidot, toiselle tanssin ja lumoavan laulun.” Laulun ja tanssin yhdistelmä on totisesti miellyttävä ja jumalten paras lahja. Vaikuttaa siltä, että kun Homeros jakaa kaiken kahteen kategoriaan, sotaan tai rauhaan, sotaan kuuluvista asioista kauniita ovat ainoastaan laulu ja tanssi.
24
Hesiodos puolestaan ei perustanut tekstiään kuulopuheisiin vaan todisti omin silmin muusien tanssin aamunkoitteessa. Hän aloittaa teoksensa muusien hienolla ylistyksellä heidän tanssiessaan isänsä alttarin ympärillä: ”He tanssivat purppuraisen lähteen ympärillä pehmein askelin.”
Mutta sinä, ystävä hyvä, sinä loukkaat tanssia melkein jumalanpilkaksi asti.
25
Sokrates, tuo miehistä viisain, jos uskomme Pythiosta, ei ainoastaan ylistänyt tanssia vaan halusi myös oppia sitä, sillä hän arvosti sulavaliikkeisyyttä, musikaalisuutta, liikkeen sopusointuisuutta ja liikkuvan kehon viehkeyttä. Sokratesta ei hävettänyt pitää tanssia yhtenä tärkeimmistä oppiainesta, vaikka olikin vanha ja arvostettu. Hän itsekin aikoi opetella tanssia perusteellisesti. Sokrates ei ylipäätään epäröinyt opetella vähemmän arvostettuja asioita. Hänellähän oli tapana käydä auloksensoittajattarien koulussa, eikä hän pitänyt Aspasian vakavaa puhetta arvottomana, vaikka Aspasia olikin hetaira. Sokrates ei edes nähnyt ja kokenut tanssitaidetta koko sen nykyisessä kauneudessaan vaan vasta sen alkuvaiheessa. Jos hän olisi nähnyt nykyisten tanssijoiden saavutukset, hän olisi varmasti jättänyt kaiken muun ja keskittynyt ainoastaan tanssiesityksiin. Nuorisollekin hän olisi todennäköisesti opettanut pelkästään tanssia.