Aistit

Kuulo- ja näköaisti nousevat Lukianoksen tekstissä vahvasti esiin. Kun Lukianos mainitsee höyhenen kutittamat korvat (Tanssista 2), hän viittaa todennäköisesti ihmisen taipumukseen tulla vietellyksi tai houkutelluksi kuulon kautta. Lukianoksen tekstissä Kraton viittaa hetken kuluttua myös mytologisiin seireeneihin, jotka ensin viettelivät merenkulkijoita laulullaan ja sitten tappoivat. Ehkäpä tämän kohdan höyhenen kutittama korva voisi rinnastua omaan ilmaisuumme korvia hivelevästä musiikista, joka viettelee kuulijan nautintoon. Kiitän Arto Kivimäkeä tästä huomiosta. Kutiavien korvien epäilyttävyys esiintyy Uudessa Testamentissa. Uusimmassa raamatunkäännöksessä tämä kreikankielinen ilmaus on suomennettu seuraavasti (kursivoitu kohta): ”Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee” (2 Tim. 4:3). Kuuloaistia luotettavampana pidettiin usein näköaistia. Lukianos (Tanssista 78) viittaa Herodotoksen näkemykseen, että silmien kautta havaitut ilmiöt ovat luotettavampia kuin kuullut (ks. Herodotos 1, 8). Tuntoaistia, eli kosketusta, ei pidetty erillisenä aistina, vaan se kuului kaikkiin aisteihin (ks. Tanssista 70).