”Olisitko valmis, ystäväni, hetkeksi luopumaan syytteistäsi ja kuuntelemaan, mitä minulla on sanottavaa tanssista ja sen hyvistä ominaisuuksista? Osoitan, että se ei tarjoa katsojilleen ainoastaan huvia vaan myös hyötyä. Näytän, kuinka paljon tanssi kasvattaa ja opettaa sekä miten se muovaa katsojien sisintä harjoittamalla sitä mitä kauniimpien näköaistimusten ja viihdyttämällä mitä parhaimpien kuuloaistimusten avulla sekä osoittamalla, miten kaunista on, kun mieli ja ruumis toimivat yhdessä. Kaiken tämän tanssi tekee musiikin ja rytmin kanssa yhdessä, mikä on pikemminkin ylistyksen kuin moitteen aihe.” (Lukianos, Tanssista 6)
Näin toteaa Lukianos Tanssista-teoksensa alkumetreillä. Hän kirjoitti tämän dialogin kehykseen puetun pantomiimitanssin puolustuspuheen 160-luvulla jKr. kreikaksi, aikansa sivistyneistön kielellä. Tanssin puolustajana on kirjailijan alter ego, Lykinos, ja vastustajana kyynikkofilosofi Kraton.
Lukianoksen Tanssista on antiikista meille säilynyt tanssia käsittelevä kokonainen teksti, mikä tekee siitä äärimmäisen arvokkaan jo pelkästään aiheensa puolesta. Teos on myös Lukianokselle tyypilliseen tapaan monitulkintainen, sosiaalihistoriallisesti mielenkiintoinen ja kielellisesti huoliteltu.
Pantomiimi oli antiikin kreikkalaisen ja roomalaisen draaman jatkumoa. Siinä missä muissa draamamuodoissa puheella oli tärkeä rooli, pantomiimiesityksen keskiössä oli soolotanssija, joka esitti tarinan kaikki roolit puhumatta. Pantomiimi oli suosituin näyttämöllä esitettävä esitysmuoto viimeistään kristillisen ajanlaskun alusta alkaen satojen vuosien ajan. Länsimaisen teatterin historiassa antiikin pantomiimilla on merkittävä mutta yleisesti ottaen vähälle huomiolle jäänyt asema.
Antiikin jälkimaailma tuntee Lukianoksen tuotteliaana ja taitavana satiirikkona, jonka teoksia on suomennettu melko paljon. Nyt Lukianoksen Tanssista on ensimmäistä kertaa luettavissa suomeksi, suoraan kreikasta käännettynä ja runsain selityksin varustettuna. Suomennoksen lisäksi teoksessa on perustietoa antiikin pantomiimitanssista, tanssiin liittyvästä kreikankielisestä terminologiasta ja tanssijan ammattitaidosta. Se muistuttaa tanssin keskeisestä asemasta antiikin kreikkalaisessa ja roomalaisessa kulttuurissa.