On mielenkiintoista katsoa ammattivalokuvaaja Sakari Viikan kuvia teoksistani. Ne kommentoivat taidettani, joka alun pitäen pohjautui toiseen taidemuotoon ja toisten taiteilijoiden töihin. Muutos kuvataiteesta tanssitaiteen kautta valokuvataiteeksi oli pitkä prosessi ja vaati monen tekijän työpanoksen. Kuvat jäävät muistoksi tanssista, mutta ei niistä koreografiaa näe tai tunne. Kuvat representoivat tapahtunutta, mutta ovat siitä vain hetkellinen tulkinta. Ne voivat jäädä merkiksi tapahtuneesta, mutta niissä ei ole juurikaan mitään jäljellä tanssin moniaistisuudesta. Ne eivät tuo esiin kinesteettistä tuntua, mutta voivat antaa visuaalisia vihjeitä koreografian ulkoisesta olemuksesta, kontekstista ja tunnelmasta.
Ismo-Pekka Heikinheimo Looping, Porin taidemuseo 2013, tanssi Jaakko Kulmala, videoinstallaatio Pavel Mrkus Sakari Viika
Sakari Viikan kuvia teoksesta Looping
Ismo-Pekka Heikinheimo Anamorphic Variations, Porin taidemuseo 2013, tanssi Tanja Illukka, Ari Kauppila, Ville Oinonen, Jaakko Simola, tilateos Felice Varini Sakari Viika
Sakari Viikan kuvia teoksesta Anamorphic Variations
Tanssiteoksista tehtiin videodokumentaatiot, jotka antavat niihin aivan toisenlaisen ja jälleen kerran uuden näkökulman. Kolmiulotteisuudesta palattiin kaksiulotteisuuteen. Videot näyttävät vain osan tapahtumista, eikä niistä myöskään näe taideteosten ja tanssin todellista suhdetta. Toisinaan kuvassa näkyy vain yksi ihminen tai esimerkiksi pelkkä käsi. Kamera pääsee visuaalisesti lähemmäs ihmistä kuin ihminen itse. Koreografiastani on tehty liikkuvien kuvien jatkumo, eräänlainen kinekfrasis, uusi tulkinta teoksesta.
Videodokumentaatio teoksesta Looping, Porin taidemuseo 13.01.2013
Videodokumentaatio teoksesta Anamorphic Variations, Porin Taidemuseo 18.05.2013, tekijänoikeudellisista syistä videossa ei ole ääntä
Vaikka videodokumentaatiot ovatkin pikaisesti tehtyjä, olen silti tyytyväinen niiden säilyttämään informaatioon. Niiden avulla olisi mahdollista rekonstruoida koreografia. Ne ovat liikkuvan kuvan muodossa olevia muistoja ja todistavat tapahtuneesta, joka oli hetkellisen ja kehollisen olemuksensa ja tilanteensa kautta sitoutunut katoamaan.
Jotta taiteen kerroksellisuuden käytännöllinen tutkiminen olisi vielä syvempää, tein Looping-teoksesta kuvatusta videodokumentaatiomateriaalista lyhyen kokeellisen ja fiktiivisen taidevideon nimeltä The Flying Game. Sain siihen inspiraation professori Harri Laakson elokuvaluennoilta*11 ja Paul Sharitsin kokeellisista elokuvista Piece Mandala/End War (1966), N.O.T.H.I.N.G (1968) ja T,O,U,C,H,I,N,G (1968). The Flying Game -video jatkaa mielestäni Mrkusin Defragmentation-teoksen ja oman taidemuotoni käsitteellistämistä visuaalisessa ja erittäin kompaktissa muodossa; videoni kestää tasan kaksi minuuttia.
Videoteos The Flying Game
Nähdäkseni on kuitenkin vähintäänkin ongelmallista aina vaatia käsitteiltä ja tiedolta selkeyttä, koska monissa tapauksissa tiedostuksen kohteet eivät ole selkeitä ja yksiselitteisiä. Sen vuoksi on toisinaan parempi kommentoida visuaalista kulttuuria visuaalisella kulttuurilla.
Vaikka kaikki kolme teosta ovatkin itsenäisiä taideteoksia, ovat ne selvästi rakentuneet kerroksellistamisen kautta. Samalla Mrkusin ja Varinin kuvataideteokset, koreografioimani tanssiteokset, Sakari Viikan ottamat valokuvat, Porin taidemuseon kanssa yhteistyössä toteuttamamme videodokumentaatiot, tekemäni taidevideo ja tietysti tämä julkaisukin voidaan nähdä kulttuurisina tuotteina, jotka vaikuttavat niin taloudelliseen kuin sosiaaliseenkin todellisuuteen. Minulle niissä tärkeintä on kuitenkin tarkoituksen ja merkitysten ehtymättömyyden antaminen elämään itselleni ja muille. Ne muuttuvat vähitellen osaksi sosiaalista merkitysten järjestelmää, kuten Kai Mikkonen asian ilmaisee:
”kaikki nämä kulttuuriset tuotteet saavat lopullisen tarkoituksensa ja arvonsa vasta osana merkitysten kiertoa eli osana sosiaalista merkityksen järjestelmää, joka on suurempi kuin sen yksittäisten jäsenten summa.” (Mikkonen 2005, 288.)
Viitteet
11) Luentosarja Aineeton kuvittelu elokuvassa (2013), Aalto-yliopisto.