Osa I Tanssin harjoittaminen

Osa I Tanssin harjoittaminen

Klassisen baletin esteettisen hegemonian murruttua 1900-luvulla tanssin harjoittaminen eli erilaisten liikkeellisten, kehollisten sekä ilmaisullisten taitojen ymmärtäminen ja harjoittelu sekä tanssiteoksen harjoitteleminen ja niissä esiintyminen ovat hakeneet ja löytäneet lukemattomia erilaisia muotoja ja lähestymistapoja. Tämän päivän tanssin harjoittaminen elää moninaisuudessa, kyseenalaistamisessa ja kysymisessä vanhojen historiallisesti muodostuneiden hierarkioiden, käytänteiden ja arvostusten jälkien ja kaikujen säestäminä.

”Tanssin harjoittaminen” teemaosan tekstit tuovat esiin neljän tanssijantaiteen maisterin harjoitteluun, tanssitekniikkoihin ja esiintymiseen liittyviä kysymyksiä. Kirjoittajien tekstit lähestyvät näitä aiheitta erilaisista näkökulmista ja lähtökohdista käsin.

Anne Pajunen (2011) tarkastelee kirjallisessa lopputyössään sitä, miten esiintyminen on osa tanssijan kehollisuutta, tanssitekniikoiden syntaksia ja tanssijan harjoittelua. Hän kirjoittaa siitä ensin historiallisesta perspektiivistä käsin kertomalla, miten tanssi on avautunut merkityksellisenä ja miten esittämiseen on suhtauduttu länsimaisen taidetanssin historiassa. Omakohtaisten kokemusten ja niiden kuvailun kautta Anne päätyy pohtimaan ja tuomaan esille millaisia laajennuksia voidaan tehdä historian tarjoamille tanssijana esiintymisen ja tulkinnan mahdollisuuksille.

Mikael Aaltonen (2011) keskittyy opinnäytteensä luvussa ”Merkityksestä tanssissa” avaamaan omaa suhdettaan klassiseen balettiin selvittämällä sen laajoja kulttuurihistoriallisia merkityksiä ja hahmottelemalla baletin pitkää historiallista kehitystä. Lopuksi Mikael päätyy kysymään baletin tämän hetkistä merkitystä ja onko sillä aidosti mahdollisuus päivittyä osaksi nykyesitystaidetta ja -maailmaa.

Linda Priha (2008) käsittelee oman tanssijan työnsä kehitystä 1970-luvulla syntyneen kontakti-improvisaation harjoittamisen näkökulmasta käsin. Keskeisiksi löydöiksi nousevat kontakti-improvisaation avaamat uudet näkökulmat oman kehon käyttöön liittyvissä kysymyksissä, kuten painon ja keskustan käyttö, sekä erityisesti toisen ihmisen kohtaamiseen, kuunteluun ja kosketukseen liittyvät tavat ja asenteet.

Emmi Vennan (2010) lopputyö johdattaa lukijan japanilaisen butotanssin historian ja harjoitteiden äärelle. Emmi vietti opintojen aikana vajaan vuoden työharjoitteluvaihdossa Japanissa ja osallistui tuolloin aktiivisesti Kazuo Ohnon studion butotanssitunneille. Hän käsittelee kirjallisessa työssään butoa japanilaisena tanssitaiteena ja kuvaa harjoittelua ja sen synnyttämiä kokemuksia sekä kriittisiä ajatuksia ja oivalluksia suhteessa omaan tanssijuuteensa sekä länsimaiseen taidetanssiin.