Anne Pajunen (2011) tarkastelee kirjallisessa lopputyössään sitä, miten esiintyminen on osa tanssijan kehollisuutta, tanssitekniikoiden syntaksia ja tanssijan harjoittelua. Hän kirjoittaa siitä ensin historiallisesta perspektiivistä käsin kertomalla, miten tanssi on avautunut merkityksellisenä ja miten esittämiseen on suhtauduttu länsimaisen taidetanssin historiassa. Omakohtaisten kokemusten ja niiden kuvailun kautta Anne päätyy pohtimaan ja tuomaan esille millaisia laajennuksia voidaan tehdä historian tarjoamille tanssijana esiintymisen ja tulkinnan mahdollisuuksille.