Osa III Muuttuvat työnkuvat

Osa III Muuttuvat työnkuvat

1980-luvulla lopulta alkanut voimakas tanssin toimijoiden määrällinen kasvu, tanssin kentän jatkuvasti niukkana pysyvä rahoitus ja heikko toimeentulotaso sekä toisaalta koreografijohtoisen työskentelyn rinnalla lisääntyneet yhteistyölliset prosessit ja alati ”monipuolistuvat ja muuntuvat työskentelytavat ja toimintaympäristöt ovat johdattaneet teemaosan ”Muuttuvat työnkuvat” kirjoittajat suuntaamaan huomionsa tanssijan ammattiin ja tanssijana työskentelemiseen ja sen erilaisiin mahdollisuuksiin, käytäntöihin, toiveisiin ja odotuksiin nyt-hetkessä ja tulevaisuudessa.

Eeva Rantalan (2011) lopputyön kaksi lukua hahmottelevat esiin tanssin ammattikenttää ja sen olemusta. Hän kuvaa tanssijan erilaisia työsuhteita ja niiden luonteita, tanssijan suuntautumis- ja toimintamahdollisuuksia sekä arjen rakentumista. Tarkempaan ja syvällisempään tarkasteluun asettuvat tanssin freelance-toimijan työnkuva ja sen käytännön työhön liittyvät haasteet ja taiteellisen toiminnan edellytykset.

Valmistumisensa kynnyksellä Outi Markkula (2017) kysyy lopputyössään mitä tanssijan ammatissa toimiminen oikein on ja voisi olla. Nyt-hetken läpinäkyvyydestä moniäänisesti ja monityylisesti ponnistavassa tekstissään Outi kirjoittaa tiedon ja vallan sekä ajan ja ajattelemisen suhteesta ja niiden vaikutuksesta työntekoon. Pohdinta pohjautuu Juha Siltalan ja Bonjana Kunstin työtä käsittelevään teoreettisen kirjallisuuteen ja Outin yhdessä Anna Kuparin kanssa vanhusten palvelutaloille suunnatun Ulkorastilla-projektin kokemuksiin. Siellä kohdattu erimielisyys ja ajatusten moninaisuus näyttäytyvät hänelle mahdollisuuksina, jota vasten nuori tanssija voi piirtää omaa ajatteluaan esiin.

Myös Anna Kupari (2017) tarkastelee Ulkorastilla-projektin kautta työryhmän kommunikaatiota prosessin mahdollistajana. Hän kirjoittaa keskustelun merkittävyydestä sekä ohjaajan että esiintyjän taiteellisen työn mahdollistajana ja koko työryhmän sisäisen vastuunjaon määrittelijänä. Anna ehdottaa näille kaikille keskustelu- ja kommunikaatiosuhteille dialogista laatua, jossa toisen toiseuden kohtaaminen mahdollistaa myös itsen vapautumisen.