Katriina Tavi (2017) etsii kirjallisessa työssään suhdettaan tekijyyteen – tanssijana, esiintyjänä, taiteilijana ja naisena. Hänen tekstissään asettuvat rinnakkain tutkimuksellinen asiateksti ja Hélène Cixous’n feministisestä kirjoituksesta inspiroitunut fenomenologisen ilmenemisen kieli. ”Tahdon kirjoittaa näkyviin sanat, joita ruumiini kantaa. Sanattomat ajatukset, jotka vaeltelevat kehossani, puristavat selkärangassa. Pakottava tarve kirjoittaa. Kieleni avulla rajaudun, piirryn olevaksi ja esiin tulevaksi”, Katriina toteaa. Sisällöllisesti hänen tekstinsä keskiöön nousevat omien rajojen tunnistamisen tärkeys esiintyjän- ja tanssijantyössä.