Monni 2012

Viivi Niinikedon (2015) opinnäyte kysyy suoraan ”Mitä minuna oleminen on, kun esiinnyn?” Erilaisten rajauksien kautta kysymys etenee syväksi ja laajaksi pohdinnaksi olemisesta, minuudesta sekä esiintyjyydestä. Viivin teksti artikuloituu tarkasti ja hienovaraisesti Timo Klemolan ja Kirsi Monnin filosofisten tekstien avaamisen ja omakohtaisten tanssijan työn kokemusten kautta ehdotukseen aina läsnäolevaksi ’aidoksi minäksi’. Siinä esiintyjä on jatkuvasti eri rooleissa ja kaikki nämä roolit ovat osa esiintyjän ’minua’ – eikä ole vain yhtä ’minua’, vaan me kaikki olemme ’minä’ monella tapaa myös esiintyessä.

Anna Stenberg (2020) pohtii työssään tämän päivän tanssijan laajentunutta taiteilijuutta. Sitä mitä tämä tarkoittaa, miten ja keiden kautta tämä laajuus ilmenee sekä milloin ja missä se tulee esiin. Hän tarkastelee mm. Jo Butterworthin (2009) mallin avulla eri asteisten hierarkisten suhteiden ilmenemistä työprosesseissa, ja niiden vaatimaa muuntuvaa ja laajentuvaa taiteilijuutta.