[9]

1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa kehitellyssä Alexander-tekniikassa olennaisinta on niskan, selän ja pään tasapainoisen suhteen löytäminen niin, että kehon liikkuminen helpottuu ja vapautuu. Lisäksi tekniikan avulla pyritään tulemaan mahdollisimman tietoiseksi oman kehon käytöstä, jotta tätä käyttöä voi halutessaan myös muuttaa. Tavoitteita lähestytään paitsi opettajan kevyen ohjaavan kosketuksen avulla, myös ennen kaikkea oppilaan oman ajattelutyön kautta: oppilas voi tietoisesti ajattelemalla olla reagoimatta vanhojen tottumustensa mukaisesti (inhibitio) sekä ajatella kehon läpi kulkevia dynaamisia suuntauksia (esim. vasemman olkapään yhteyttä oikeaan pakaraan tai rintalastan yhteyttä häpyluuhun).