K\u00e4vin Porin taidemuseossa usean kerran oleilemassa kuvataiteilija Pavel Mrkusin Defragmentation<\/em>-teoksen \u00e4\u00e4rell\u00e4 saadakseni varmuuden motivaatiostani ja innostukseni aitoudesta teosta kohtaan. Monumentaalisessa videoprojektiossaan Mrkus luo l\u00e4hes transsendenttisen vaikutelman tekem\u00e4ll\u00e4 visualisoidun version samannimisest\u00e4 teknisest\u00e4 toimenpiteest\u00e4, joka suoritetaan tietokoneen kiintolevyll\u00e4 olevan tiedon j\u00e4rjest\u00e4miseksi tai ehk\u00e4 inventoimiseksi. (Porin taidemuseo 2016a.) En koskaan tavannut Mrkusia henkil\u00f6kohtaisesti. Luin teoksesta kirjoitetut esitteet, tiedotteet ja n\u00e4yttelykirjan (Thelenov\u00e1 2011.) tekstit. Etsin Internetist\u00e4 tietoja taiteilijasta ja h\u00e4nen aikaisemmista t\u00f6ist\u00e4\u00e4n (Mrkus 2014.). Sukelsin medioituneen maailman kautta Mrkusin taiteeseen yh\u00e4 syvemm\u00e4lle.<\/p>\n\n\n\n Ymm\u00e4rsin, ett\u00e4 olin tekem\u00e4ss\u00e4 uutta tulkintaa Mrkusin teoksesta. En kuitenkaan tavoitellut tanssillista adaptaatiota tai taideteoksen representaatiota koreografian muodossa, en my\u00f6sk\u00e4\u00e4n alkuper\u00e4iselle teokselle uskollista tanssillista toisintaa. Intermediaalisuus olisi pikemminkin kahden taidemuodon yhdist\u00e4mist\u00e4. K\u00e4ytt\u00e4isin ekfrasista ja kinekfrasista ty\u00f6kaluina tavoittaakseni taidemuotojen saattamisen yhdeksi kokonaisvaltaiseksi tapahtumaksi. Tulisin esimerkiksi avaamaan katsojille Defragmentation<\/em>-teoksen dataa ja koodia, joka oli mielest\u00e4ni vaikeasti tulkittavaa ja jonka rakenne oli hankala purettava pelkk\u00e4\u00e4 videoprojisointia katsottaessa. Tavoitteeni oli dekonstruoida teos koreografisin v\u00e4linein, tanssin avulla.<\/p>\n\n\n\n Mrkusin n\u00e4kemykseni mukaan teknisesti ja ilmaisullisesti vahvaa taidetta pohtiessani aloin mietti\u00e4 tekniikan suhdetta omaan ty\u00f6skentelyyni. Olen huomannut k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4, kuinka kehon tekniikan*3<\/span> eri ulottuvuudet ilmenev\u00e4t ty\u00f6skentelyss\u00e4ni. Tietyn koreografian tanssiminen vaatii tietynlaista taitoa ja kehollista koordinaatiota. Olen tietoinen siit\u00e4, ett\u00e4 tanssijat asettuvat teokseni habitukseen. Tanssiteoksessa olevan habituksen kuvaisin l\u00e4htev\u00e4n tietyn yhteis\u00f6n kulttuurisista kerroksista ja opituista normeista sek\u00e4 teokseen sis\u00e4ltyvien kokemusten kautta tulevista havainnoista. Se on teoksen ulkoisen olemuksen ja kokonaisteoksen olemisen tapa.<\/p>\n\n\n\n Tied\u00e4n omasta kokemuksestani, kuinka eri koreografiat muovaavat kehoani kerta kerralta hieman erilaiseksi. Kantap\u00e4\u00e4n kautta olen oppinut, ett\u00e4 esimerkiksi esineiden k\u00e4ytt\u00e4minen sulavasti tanssin yhteydess\u00e4 on harjoittelematta hyvin vaikeaa. Kun oppii k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n jotakin esinett\u00e4, tulee siit\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin kehon osa, sen luonteva jatke. Halusin, ett\u00e4 koreografiani kietoutuisi Mrkusin luomaan, vahvan teknisesti toteutettuun aistimaailmaan ja tietokoneiden, videoprojektorien ja \u00e4\u00e4nentoistolaitteiden toimintaan. Ajattelin, ett\u00e4 videoinstallaation liikkeet voisivat v\u00e4lill\u00e4 olla my\u00f6s konkreettisessa yhteydess\u00e4 tanssijan liikkeisiin, niin ett\u00e4 tanssija ik\u00e4\u00e4n kuin manipuloisi k\u00e4sill\u00e4\u00e4n kuvavirtaa.<\/p>\n\n\n\n Voidakseni analysoida Defragmentation<\/em>-teoksen rakenteen paremmin kuin museossa pystyin k\u00e4vin kuvaamassa sen videokameralla. Oletin, ett\u00e4 olisi helpompaa tehd\u00e4 merkint\u00f6j\u00e4, jos teoksen voisi pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tarvittaessa, kelata sit\u00e4 haluttuun kohtaan, toistaa tietty\u00e4 osiota uudestaan ja uudestaan. Halusin tuntea ja osata teoksen kulun sekunnilleen. Teos oli perinteisen videoteoksen esitt\u00e4mistavan mukaan loputtomasti toistuva luuppi, ikuinen silmukka, joka py\u00f6ri samaa katkeamattomasti toistaen. Mieless\u00e4ni her\u00e4si monta kysymyst\u00e4. Kuinka pitk\u00e4 oli teoksen yksi luuppi? Milloin teoksessa tapahtuivat suurimmat visuaaliset muutokset? Kuinka monta yksitt\u00e4ist\u00e4 visuaalista tapahtumaa minun tarvitsisi huomioida? Paljonko aikaa oli luuppien v\u00e4liss\u00e4? Mik\u00e4 oli videoteoksessa olevan \u00e4\u00e4nimaailman ja kuvakerronnan suhde?<\/p>\n\n\n\n N\u00e4iden kysymysten purkaminen vei minulta yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n kauan aikaa. Aikani mietiskelty\u00e4ni*4<\/span> aloitin oman teokseni dramaturgian luomisen. En halunnut j\u00e4\u00e4d\u00e4 yksipuolisesti kiinni Mrkusin teoksista lukemiini tulkintoihin vaan halusin l\u00e4hte\u00e4 vapaammin kohti omia ratkaisujani. Toimisin merkityksenantajana uudelle kokonaisuudelle. Tein viitteellisen suunnitelman, jossa videoteoksen tapahtumat ja ajoitus muuttuivat tanssilliseksi tekemiseksi, kohtauksiksi ja tiloiksi, joissa olisi omanlaisensa liikkeelliset laadut, dynamiikka ja estetiikka. Hahmottelin, millaisia tapahtumia, liikkeit\u00e4 ja tiloja voisi muodostua (Tschumi 1994, 9.)*5<\/span>.<\/p>\n\n\n\n Arkkitehtuurin teoreetikon Bernard Tschumin tapa tehd\u00e4 arkkitehtuurista notaatiota innoitti minua omatekoiseen tanssinotaatioon. Tanssinotaatio tarkoittaa kirjoitettua suunnitelmaa tai muistiinkirjoitusmenetelm\u00e4\u00e4. Tanssitaiteeseen ei ole muodostunut yht\u00e4, yleist\u00e4 notaatioj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 kuten musiikissa, vaan on olemassa erilaisia, yleens\u00e4 kehitt\u00e4j\u00e4ns\u00e4 mukaan nimettyj\u00e4 j\u00e4rjestelmi\u00e4. Tunnetuimmat ovat labanotaatio ja Benesh-notaatio. Tanssinotaatiota ei yleisesti opeteta tanssin tekij\u00f6ille, vaan notaation kirjoittaminen ja lukeminen on erityistaito. (Tieteen termipankki: Tanssinotaatio 8.2.2017.)<\/p>\n\n\n\n Yritin kuitenkin kokeilla omatekoista notaatiota, jotta kykenisin visualisoimaan muutamia mielt\u00e4ni askarruttaneita kysymyksi\u00e4. Voiko kokemuksia j\u00e4rjestell\u00e4? Miten aikaa voitaisiin esitt\u00e4\u00e4? Aikaa voi jakaa esimerkiksi hetkiin, sekvensseihin ja tapahtumahetkien suhteisiin. Mieless\u00e4ni tunsin, milt\u00e4 tuleva teos n\u00e4ytti visuaalisesti ja milt\u00e4 se tuntui kehossani. Notaation tekemiseen meni paljon aikaa, eik\u00e4 kokeilu kannatellut kovin pitk\u00e4lle. Heitin mielest\u00e4ni visuaalisesti kamalilta n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t suunnitelmat roskakoriin. Luotin omassa p\u00e4\u00e4ss\u00e4 olevaan tietokoneeseen ja graafiseen k\u00e4ytt\u00f6j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 niin olen aikaisemminkin tullut mainiosti toimeen.<\/p>\n\n\n\n Museon isossa hallissa oli esill\u00e4 my\u00f6s toinen videoteos Next Planet<\/em> (2011). Se oli paljon pienempi kooltaan ja aiheeltaan hyvin vastakohtainen suhteessa Defragmentation<\/em>-teokseen. Siin\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin tehtiin tutkimuslento tuntemattoman vuoristomaiseman yll\u00e4, joka saattoi olla maapallolla tai jollakin toisella planeetalla. Kuvasta ei n\u00e4hnyt, oliko se virtuaalisesti animoitu vai oliko se hieman k\u00e4sitelty kuva oikeasta luonnosta. Teoksessa oli tieteiselokuvan j\u00e4nnitett\u00e4 ja tuntua. Sen \u00e4\u00e4nimaailma oli s\u00e4risev\u00e4 ja katkeileva. \u00c4\u00e4ni my\u00f6s sekoittui Defragmentation<\/em>-teoksen \u00e4\u00e4nimaailmaan. Kuvakin hajosi v\u00e4lill\u00e4 s\u00e4r\u00f6iksi.<\/p>\n\n\n\n En voinut j\u00e4tt\u00e4\u00e4 kyseist\u00e4 Next Planet<\/em> -teosta huomioimatta, koska se jakoi saman tilan 90 asteen kulmassa viereisell\u00e4 sein\u00e4ll\u00e4 vilkkuvan ja s\u00e4ks\u00e4tt\u00e4v\u00e4n Defragmentation<\/em>-teoksen kanssa. P\u00e4\u00e4tin yhdist\u00e4\u00e4 teokset yhdeksi kokonaisuudeksi liikkeen kautta, koreografian kokonaisrakenteen avulla. P\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4 vahvisti ison hallin videoteosten tilallinen ja temaattinen vuorovaikutus sek\u00e4 mahdollisuus j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 yleis\u00f6 puolikaaren muotoon siten, ett\u00e4 kaikki saattoivat n\u00e4hd\u00e4 molemmat teokset yht\u00e4 aikaa. N\u00e4in koreografisen kokonaisuuden luuppina, aivan kuten videoteoksetkin konkreettisesti esitettiin. P\u00e4\u00e4tin, ett\u00e4 tanssiteos alkaa ja p\u00e4\u00e4ttyy samassa pisteess\u00e4. Edell\u00e4 kuvaamieni seikkojen johdattelemana tuli tanssiteokseen mukaan selke\u00e4sti kerronnallinen taso.<\/p>\n\n\n\n Olin keksinyt jo hieman aikaisemmin mielest\u00e4ni oivan rakenteellisen kokeiluajatuksen. Defragmentation<\/em>-teoksen yhden luupin pituus oli kolme minuuttia ja 14 sekuntia. Minua kiinnosti saman tanssiosuuden toistaminen mahdollisimman samanlaisena kolme kertaa per\u00e4kk\u00e4in videoteoksen luupin kanssa. Ihminen ei ole kone, joten tismalleen samanlainen toisto ei ole mahdollinen. Jokainen ihmisen tanssima luuppi olisi hieman erilainen.<\/p>\n\n\n\n Tanssittavien luuppien my\u00f6t\u00e4 ihmisen ajallisuus nousi voimakkaana esiin. Filosofi Luce Irigaray n\u00e4kee ajallisuudessa monia kerrostumia. El\u00e4m\u00e4 on syklist\u00e4. Se on kasvua. El\u00e4m\u00e4n ajallisuus on peruuttamatonta. Se on h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n sosio-loogisia heijastumia el\u00e4v\u00e4\u00e4n todellisuuteen. (Irigaray 2002, 45\u201346) Koin Irigarayn koskettavan n\u00e4kemyksen ajallisuudesta kuvaavan omaa suhdettani Looping<\/em>-teoksen aikaan ja halusin sen n\u00e4kyv\u00e4n suunnitellessani siihen liikemateriaalia ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llisi\u00e4 tapahtumia, mik\u00e4 voisi olla my\u00f6s yleis\u00f6st\u00e4 kiinnostavaa. Ainakin se oli sit\u00e4 omasta mielest\u00e4ni.<\/p>\n\n\n\n Defragmentation<\/em>-teoksen videodata py\u00f6ri t\u00e4ysin samanlaisena kerrasta kertaan, p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4n ja kuukaudesta toiseen. Nelj\u00e4 videoprojektoria heijasti kuvan samanlaisena koko ajan. Tanssija sen sijaan oppisi jokaisesta tanssimastaan luupista jotain uutta. H\u00e4nen kehollinen tietonsa kasvaisi tekemisen ja ajallisuuden my\u00f6t\u00e4. H\u00e4n kulkisi peruuttamattomasti eteenp\u00e4in. H\u00e4n aistisi yleis\u00f6n reaktiot ja oman tekemisens\u00e4 vasteen itsess\u00e4\u00e4n. Tanssijan ajallisuus muuttuisi abstraktista konkreettiseksi.<\/p>\n\n\n\n Jaana Parviaisen mukaan pyrimme palauttamaan visuaalisen kosketettavissa olevaksi eli tekem\u00e4\u00e4n mielikuvista kehollisesti toteutuvia \u201dtiloja ja paikkoja\u201d (Parviainen 2006, 164), aivan kuten yritin konkretisoida Mrkusin videoteosta tanssijan v\u00e4lityksell\u00e4. Parviainen tulkitsee visuaalisen ja kehollisen l\u00e4sn\u00e4olon eroa seuraavalla tavalla:<\/p>\n\n\n\n \u201dKehollisen l\u00e4sn\u00e4olon tuoma todellinen tuntuma paikkaan ja esineisiin ei koskaan vastaa kuviteltua tai pelk\u00e4n kuvan kautta luotua k\u00e4sityst\u00e4. Juuri t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 virtuaalitodellisuus ei koskaan voi simuloida todellisuutta, vaan aina jotakin kuviteltua tilannetta.\u201d<\/p>\n(Parviainen 2006, 164.)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n N\u00e4ist\u00e4 asetelmista kehkeytyi mieless\u00e4ni mielenkiintoinen kysymyksenasettelu. Olisiko palkitsevaa katsoa sama tanssi kolmesti per\u00e4kk\u00e4in? Muuttuisiko Mrkusin videoteos kehollisemmaksi kertojen my\u00f6t\u00e4? Saisiko yleis\u00f6 koreografiasta enemm\u00e4n irti, kun liikkeet tulisivat kertauksen avulla tutummiksi? Muuttuisiko virtuaalitodellisuudella luotu keinotekoinen ymp\u00e4rist\u00f6 todellisemmaksi? Avautuisiko tietokonesimulaation avulla tehdyn videoteoksen visuaalinen rakenne n\u00e4in my\u00f6s yleis\u00f6lle? Syvenisik\u00f6 kokemus my\u00f6s itse tanssista? Edell\u00e4 mainittuja kysymyksi\u00e4 oli tutkittava ja kokeiltava k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4. N\u00e4in syntyi Looping<\/em>-teoksen lopullinen k\u00e4sikirjoitus ja sen koreografinen rakenne.<\/p>\n\n\n\n Kuvataiteilija Felice Varini ty\u00f6skenteli vuoden 2013 tammikuun lopussa kahden viikon ajan assistenttinsa kanssa Porin taidemuseon isossa hallissa. Seurasin sivusta heid\u00e4n ty\u00f6ns\u00e4 valmistumista ja sain my\u00f6s kuulla siit\u00e4 museon v\u00e4elt\u00e4. Olin p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt olla tapaamatta h\u00e4nt\u00e4, sill\u00e4 en ollut my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kohdannut Pavel Mrkusta. En halunnut suoria vaikutteita sen paremmin Varinilta kuin Mrkusiltakaan. En halunnut heid\u00e4n kertovan mielipiteit\u00e4\u00e4n tanssin mahdollisuuksista suhteessa teoksiin. En halunnut heid\u00e4n livepersoonansa saavan vaikuttaa minuun.<\/p>\n\n\n\n P\u00e4\u00e4tin tutustua Varinin ty\u00f6st\u00e4 kirjoitettuun museon tiedotteeseen ja h\u00e4nen taiteestaan julkaistuun, upeita kuvia sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4\u00e4n kirjaan (Varini, Lopez-Duran & M\u00fcller 2004.). Halusin toimia ilman suoraa kontaktia taiteilijaan. Halusin, ett\u00e4 periaatteessa l\u00e4ht\u00f6kohtana olisi itse taide. Eri tasoilla olevat maalatut pinnat muodostivat yhdest\u00e4 tarkastelupisteest\u00e4 katsottuna illusorisen kuvapinnan. Muista tarkastelupisteist\u00e4 katsottuna kuvasta n\u00e4ki vain erikokoisia fragmentteja ja geometristen muotojen metamorfooseja. (Porin taidemuseo 2016b.) Sen lis\u00e4ksi k\u00e4ytin verkosta l\u00f6ytynytt\u00e4 visuaalista materiaalia (Varini 2014.). Olin my\u00f6s n\u00e4hnyt museon ty\u00f6ntekij\u00e4n tietokoneruudulta Varinin itsens\u00e4 l\u00e4hett\u00e4mi\u00e4 luonnoksia t\u00f6ist\u00e4\u00e4n hyviss\u00e4 ajoin ennen n\u00e4yttelyn pystytyst\u00e4. Niist\u00e4 inspiroituneena aloitin oman luomisprosessini.<\/p>\n\n\n\n Varinin n\u00e4yttelyn avajaisia vietettiin 1.2.2013. Etuk\u00e4teisjulkisuudesta saamani kuva Varinista kansainv\u00e4lisen luokan t\u00e4hten\u00e4 nosti odotukseni korkealle juuri viime hetkell\u00e4 valmistuneen teoksen suhteen. Olin kuitenkin hieman pettynyt lopputulokseen. Pidin sit\u00e4 yksioikoisena ja koin sen olevan taiteilijan aikaisemmin tekemien t\u00f6iden toisinto. T\u00f6it\u00e4 oli tehty samalla tavalla useita vuosia, samaa perustekniikkaa k\u00e4ytt\u00e4en. Siin\u00e4 heijastetaan isolla pan-projektorilla valtavan kokoisesta diasta kuva maalattavaan kohteeseen, t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa seiniin, kattorakenteisiin ja kattoon. Valonl\u00e4hde tulee koneen yhdest\u00e4 kohtaa ja heitt\u00e4\u00e4 eteens\u00e4 suorakaiteen muotoisen kuvan, joka sitten maalataan tai peitet\u00e4\u00e4n samanv\u00e4risell\u00e4 teippauksella. Varinin kaksi kuvaa olivat abstrakteja yksiv\u00e4risi\u00e4 muotoja, toisessa mustia eri paksuisia kulmikkaita viivoja ja toisessa punaisia muotoja. Museon eri pinnoissa oli valkoinen pohjav\u00e4ri. Punaisessa kuvassa oli siten valkoisia ympyr\u00f6it\u00e4 punaisten neli\u00f6iden sis\u00e4ll\u00e4. Ne oli aseteltu j\u00e4rjestelm\u00e4llisesti ja geometrisesti kolmeen p\u00e4\u00e4llekk\u00e4iseen riviin. Keskimm\u00e4isess\u00e4 riviss\u00e4 niit\u00e4 oli nelj\u00e4, ylimm\u00e4ss\u00e4 ja alimmassa viisi.<\/p>\n\n\n\n Teokset n\u00e4yttiv\u00e4t illusorisesti ker\u00e4\u00e4ntyv\u00e4n yhdeksi kokonaisuudeksi vain yhdest\u00e4 kohdasta tilaa tietylt\u00e4 korkeudelta katsoen, itse asiassa yhdell\u00e4 silm\u00e4ll\u00e4 yhdest\u00e4 pisteest\u00e4 katsoen, sill\u00e4 valonl\u00e4hteit\u00e4 oli alun perin teoksia teht\u00e4ess\u00e4 vain yksi. Teokset olivat katsojan liikkuessa anamorfisesti toimivia. Anamorfoosi tarkoittaa muodon optista v\u00e4\u00e4ristymist\u00e4. Anamorfoosi on kuvataiteessa k\u00e4ytetty v\u00e4\u00e4ristynyt projektio tai perspektiivi. (Tieteen termipankki: Anamorfoosi 8.2.2017) Varinin teokset muuntuivat jatkuvasti suhteessa tilaan ja liikkeeseen. Jostakin kohtaa hallia saattoi havaita vain erillisi\u00e4 fragmentteja pitkin seini\u00e4 ja kattoa. Niiden merkitys tuntui silti olevan minulle kadoksissa.<\/p>\n\n\n\n K\u00e4vin n\u00e4yttelyss\u00e4 avajaisten j\u00e4lkeen useita kertoja, sill\u00e4 esityksi\u00e4mme piti odottaa aivan n\u00e4yttelyjakson loppuun saakka. V\u00e4hitellen aloin tutustua fragmenttien olemukseen ja pit\u00e4\u00e4 niit\u00e4 suurempina kuin vain kokonaisuudesta karanneina hetkin\u00e4. Nekin muuttivat anamorfisesti muotoaan liikkuessani. Ne alkoivat n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mielenkiintoisilta ja osa niist\u00e4 hyvin kauniilta. Itse asiassa k\u00e4vin vain harvakseltaan niiss\u00e4 kahdessa kohdassa tilaa, joista teokset yhdell\u00e4 silm\u00e4ll\u00e4 katsoen muuttuivat kokonaisuudeksi. Teokset olivat perspektiivisesti paikannettuja ja paikkasidonnaisia. Minulle nousi t\u00e4rke\u00e4ksi tilassa k\u00e4veleminen ja katseleminen yll\u00e4tt\u00e4viinkin suuntiin.<\/p>\n\n\n\n Silloin ajattelin, ett\u00e4 minun teokseni puolestaan olivat taideteossidonnaisia koreografioita. Keksin uuden sanallisen ilmaisutavan paikkasidonnaisen koreografian tilalle. Taideteossidonnaisuus merkitsisi tietyss\u00e4 paikassa sijaitsevan ja tietyn taideteoksen yhteyteen tehty\u00e4 koreografiaa. Jos Varinin teokset teht\u00e4isiin samalla periaatteella toiseen museotilaan ja sen yhteyteen haluttaisin my\u00f6s Porin taidemuseoon tekem\u00e4ni koreografia, joutuisin suunnittelemaan sen uudestaan. Kokemus on minulle osoittanut, ett\u00e4 paikkaan sidottua toimintoa ei voi ongelmitta uudelleen harjoitella, toisintaa tai siirt\u00e4\u00e4 muokkaamatta toiseen tilaan. De Certeau ilmaisee t\u00e4m\u00e4n omakohtaisesti kokemani seuraavalla tavalla: \u201dTila ilmenee sit\u00e4 suuntaavien toimintojen, paikallistamisen ja ajallistamisen tuottamalla vaikutuksella.\u201d (De Certeau 1984, 117.)<\/p>\n\n\n\n K\u00e4ydess\u00e4ni esiintymiskiertueilla eri puolilla maailmaa olenkin huomannut, ett\u00e4 toisinaan on l\u00e4hes mahdotonta saada teos toimimaan uudessa tilassa. Hyv\u00e4 esimerkki t\u00e4st\u00e4 on teokseni Turbulence<\/em>, joka toimi erinomaisesti ensi-iltapaikassaan G\u00f6teborgin Pusterviksteaternissa. Sen sijaan esityksemme Tukholman Moderna Dansteaternissa, joka oli paljon matalampi ja leve\u00e4mpi suhteessa syvyyteen, oli mielest\u00e4ni katastrofaalinen. Koreografian tilalliset suhteet muuttuivat toimimattomiksi, ja koko sein\u00e4n kokoiseksi tarkoitettu videoprojisointi kutistui heid\u00e4n kalustollaan kolmasosaan alkuper\u00e4isest\u00e4 koostaan. Minun k\u00e4vi s\u00e4\u00e4liksi tanssijoita, jotka parhaan kykyns\u00e4 mukaan yrittiv\u00e4t pelastaa tilanteen. Olisi voinut olla parempi peruuttaa koko esitys, mutta tuotantokoneisto ei olisi sallinut sit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Varinin ensi silm\u00e4yksell\u00e4 mielest\u00e4ni hyvin tekninen ja yhteen ideaan pohjautuva ty\u00f6 alkoi v\u00e4hitellen innostaa minua. T\u00e4h\u00e4n vaadittiin teoksen \u00e4\u00e4rell\u00e4 olemista, oleilua. Taiteilijalla on aina syyns\u00e4 taiteen tekemiseen. Taiteilija tekee aina valintoja, jotka ovat joko tietoisesti perusteltuja tai intuitiivisesti tehtyj\u00e4. Minun piti k\u00e4rsiv\u00e4llisesti tehd\u00e4 sis\u00e4ist\u00e4 tutkimusty\u00f6t\u00e4 ja kehitell\u00e4 ideoita pitk\u00e4\u00e4n. Jouduin n\u00f6yrtym\u00e4\u00e4n ja olemaan k\u00e4rsiv\u00e4llinen ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kseni Varinin t\u00f6it\u00e4. Ulkoiset seikat h\u00e4nen t\u00f6iss\u00e4\u00e4n olivat h\u00e4irinneet taiteen an sich<\/em> -kokemusta. L\u00f6ysin h\u00e4nen taiteestaan henkist\u00e4 rikkautta ja esteettist\u00e4 mielihyv\u00e4\u00e4. Nautinto tilan avaruudesta ja siin\u00e4 olevista fragmenteista, hetkist\u00e4 tai makupaloista, sek\u00e4 mahdollisuus tarvittaessa koheesion antamaan t\u00e4yttymykseen tulivat pettymyksen tilalle. Samaa substanssia olevat partikkelit olivat hienoja sellaisinaan tai toisiinsa kiinnittynein\u00e4. Oli hienoa yll\u00e4tty\u00e4 mielentilani v\u00e4hitt\u00e4isest\u00e4 mutta aika perusteellisesta muutoksesta.*6<\/span><\/p>\n\n\n\n Varinia ja minua yhdisti mielenkiinto abstraktiin, geometriseen ja tilallisesti leikittelev\u00e4\u00e4n muotokieleen. H\u00e4n oli my\u00f6s selke\u00e4sti tietoinen yleis\u00f6n, katsojan, olemassaolosta. H\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4 oli jollain tapaa esitys, jossa oli selke\u00e4 dramaturginen kohokohta: se hetki, jolloin katsoja l\u00f6ysi pisteen, josta yhdell\u00e4 silm\u00e4ll\u00e4 oli havaittavissa kolmiulotteisen tilaan maalatun teoksen muuttuminen kaksiulotteiseksi ilmassa leijuvaksi kuvaksi. Er\u00e4\u00e4nlainen illuusio, silm\u00e4nk\u00e4\u00e4nt\u00f6temppu, aistiharha. Se oli kummallinen, p\u00e4invastainen 3D-kokemus kuin elokuvateattereissa tarjotaan.<\/p>\n\n\n\n Oli hauska katsella museossa ihmisi\u00e4, jotka harhaillen etsiv\u00e4t oikeaa pistett\u00e4 kokonaisuuden kohtaamiseksi. Useat heist\u00e4 n\u00e4yttiv\u00e4t unohtavan yksityiskohtien katsomisen tai he eiv\u00e4t pys\u00e4htyneet fragmenttien edess\u00e4 lainkaan. Oikean pisteen l\u00f6yt\u00e4minen tuntui m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4n katsomiskokemusta. Saattoi my\u00f6s olla, ett\u00e4 katsojat kokivat vaivaantuneisuutta ja ep\u00e4varmuutta uuden ja erikoisen taiteen havainnoinnin ja sosiaalisen tilanteen edess\u00e4. Aivan kuten Parviainen on todennut, kehoomme rakentuneet tavat, tunteet, estot ja k\u00e4sitykset vaikuttavat sosiaaliseen kansak\u00e4ymiseemme ja mahdollisiin rajan ylitt\u00e4misiimme sek\u00e4 dialogisuuteemme (Parviainen 2006, 88.) taiteen kokijoina.<\/p>\n\n\n\n Minua vaivasi mustan ty\u00f6n keskelle j\u00e4tetty valkoinen irrallinen sein\u00e4. Se oli siin\u00e4 sen takia, ett\u00e4 takana oli museopedagoginen tila, jonka n\u00e4k\u00f6suojana sein\u00e4 oli. Se oli j\u00e4tetty koskematta. Siihen ei ollut maalattu kuvioita. Se oli sama sein\u00e4, johon Mrkus oli projisoinut vuoristomaisemansa. Siin\u00e4 se seisoi kaiken keskell\u00e4 kuin ilmettyn\u00e4 perinteisen teatteritilan takasein\u00e4n\u00e4. Mustat kuviot reunustivat sit\u00e4 kauniisti ja hallitusti. Taideteoksessa oli p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 suorana k\u00e4tt\u00e4 pit\u00e4v\u00e4\u00e4 ihmist\u00e4 korkeampi ja usean k\u00e4sist\u00e4\u00e4n toisiaan pit\u00e4v\u00e4n ihmisen leve\u00e4 visuaalinen aukko. Olisi mahdollista esiinty\u00e4 ja tanssia my\u00f6s suhteessa siihen.<\/p>\n\n\n\n Musta ty\u00f6 oli n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n n\u00e4k\u00f6inen edest\u00e4 p\u00e4in katsottuna. Se ei hajonnut t\u00e4ysin osiksi sivuiltakaan katsottuna, kuten punainen ty\u00f6 teki. Silti punaisen teoksen fragmentit olisi my\u00f6s ehdottomasti esitelt\u00e4v\u00e4 yleis\u00f6lle ja heid\u00e4t olisi saatava katsomaan teoksen moneen eri kohtaan. P\u00e4\u00e4tin aloittaa Anamorphic Variations<\/em> -teoksen fragmenttien yksityiskohtaisella esittelemisell\u00e4. Kolme tanssijaa aloittaisivat yht\u00e4aikaiset soolonsa sein\u00e4\u00e4n maalattujen isojen punaisten fragmenttien edess\u00e4. Yksi heist\u00e4 nojaisi kehollaan sein\u00e4\u00e4n ja olisi punaisen muodon sis\u00e4ll\u00e4. Ihmisen v\u00e4lit\u00f6n kontakti maalaukseen antaisi teosten muodoille eloa ja suhteuttaisi ihmisen kehollisuuden ja koon niihin. Ihminen paikantuisi teokseen, joka oli paikkasidonnainen. Ihminen tulisi osaksi maalausta, ei vain ulkopuoliseksi tarkkailijaksi.<\/p>\n\n\n\n Samaan tapaan halusin yhdist\u00e4\u00e4 tanssijat mustan maalauksen viivojen tuomiin energialinjastoihin ja visuaalisiin viitteisiin. Mit\u00e4 ideoita viivoista, suunnista ja muodoista on mahdollista saada? Mit\u00e4 ne ilment\u00e4isiv\u00e4t? Miksi Varini ei ollut maalannut tilaan jotakin figuratiivista, vaikkapa lummelammikkoa, kuten Claude Monet Mus\u00e9e de l’Orangerien ovaaleille seinille Pariisissa?<\/p>\n\n\n\n Koska tanssijat ja koreografi olivat et\u00e4\u00e4ll\u00e4 toisistaan ennen harjoitusperiodin alkua, oli l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4 uusia tapoja prosessin aikaisen yhteydenpidon mahdollistamiseksi. Pidin Looping<\/em>-teoksen tanssijaan Jaakko Kulmalaan yhteytt\u00e4 puhelimitse, tekstiviestein, s\u00e4hk\u00f6postilla ja Skype-videoneuvottelujen avulla. H\u00e4nen oli t\u00e4ll\u00e4 tavalla mahdollista aloittaa oma prosessinsa ja ty\u00f6st\u00e4\u00e4 suhdetta tulevaan teokseen jo asuinpaikassaan Tukholmassa. Pidin h\u00e4net ajan tasalla ideoistani ja autoin h\u00e4net Mrkusin teoksen maailmaan. Kerroin h\u00e4nelle, millaisin metodein ty\u00f6st\u00e4isimme liikett\u00e4. H\u00e4n puolestaan pystyi tekem\u00e4\u00e4n omaa tutkimustaan ja orientoitumaan antamieni linkkien ja tekstien pohjalta. Kun tanssija viimein saapui Poriin harjoittelemaan, ei h\u00e4n aloittanut tyhj\u00e4n p\u00e4\u00e4lt\u00e4, vaan oli jo sis\u00e4ll\u00e4 tulevan teoksen maailmassa. H\u00e4nelle oli syntynyt omakohtainen suhde teoksen tematiikkaan. T\u00e4st\u00e4 tilanteesta pystyimme sukeltamaan yhteiseen liikkeen, koreografian ja tanssiteoksen luomisprosessiin.<\/p>\n\n\n\n Samansuuntaisesti toimin my\u00f6s Anamorphic Variations<\/em> -koreografiani nelj\u00e4n tanssijan Tanja Illukan, Ari Kauppilan, Ville Oinosen ja Jaakko Simolan kanssa. Lis\u00e4ksi kerroin heille etuk\u00e4teen, ett\u00e4 meill\u00e4 ei olisi aikaa erikseen aloittaa erilaisilla ryhm\u00e4ytymisharjoituksilla tai rauhallisella tutustumisella toisiimme, sill\u00e4 teos teht\u00e4isiin vain viiden p\u00e4iv\u00e4n aikana. Useinhan tanssiteoksia harjoitellaan jopa kuukausia. Tutustuminen ja ryhm\u00e4ytyminen tapahtuisi n\u00e4in ollen tanssiessa ja tauoilla. Mielest\u00e4ni t\u00e4m\u00e4kin on t\u00e4ysin mahdollista. Toivoin heid\u00e4n henkisesti valmistautuvan t\u00e4llaiseen tilanteeseen.<\/p>\n\n\n\n Minusta oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4 etuk\u00e4teen taustoittaa tanssijoille ty\u00f6skentelytapaani ja suhdettani taideteoksiin. Molempien tanssiteosten tanssijoiden oli v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 nopeasti heitt\u00e4ydytt\u00e4v\u00e4 koreografiseen ty\u00f6skentelyyn kanssani ja joka tapauksessa ennemmin tai my\u00f6hemmin luotava oma suhteensa kuvataiteilijoiden n\u00e4ytteille asettamiin taideteoksiin ja n\u00e4kemykseens\u00e4 niist\u00e4. Tanssijat tiesiv\u00e4t, millaisia asioita heid\u00e4n tuli pohtia ja millaisessa fyysisess\u00e4 kunnossa heid\u00e4n oli oltava suoriutuakseen harjoitusvaiheen nopeatempoisesta ty\u00f6skentelytavasta. He olivat my\u00f6s tietoisia oman ainutkertaisen liikkumistapansa ja persoonallisen ilmaisunsa sek\u00e4 mielens\u00e4 avoimuuden voimakkaasta vaikutuksesta teoksen tekoprosessiin ja teoksen tuleviin esityksiin. Leena Rouhiainen kuvaa tanssijan mielen avoimuuteen ja kehon toimivuuteen vaikuttavia asioita seuraavasti:<\/p>\n\n\n\n \u201dMoni tuntemastani tanssijasta on sanonut, ett\u00e4 jos mieli ei ole avoin ei kehokaan toimi hyvin. Min\u00e4 ajattelen n\u00e4kemyksen kuvaavan tanssijan tarvetta ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kunkin harjoitustilanteen luonne ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseen lopulta kykyns\u00e4 olla tanssijana teoksen antaman muodon sis\u00e4ll\u00e4. Ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kseen ty\u00f6ns\u00e4 tarkoituksen tanssija tarvitsee muutakin kuin kehollista taituruutta. N\u00e4kisin h\u00e4nen tarvitsevan ty\u00f6skentelyns\u00e4 taustaksi sellaista ymm\u00e4rryst\u00e4 tanssin merkityksest\u00e4 taiteena, sen ilmenemismuodoista, k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n toteutumisesta ja tanssijan ty\u00f6st\u00e4, jonka avulla h\u00e4n voi joustavasti ja hedelm\u00e4llisesti reflektoida ja haltuunottaa uusia tanssikokemuksia.\u201d<\/p>\n(Rouhiainen 1997, 54.)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n 3)<\/strong> Jaana Parviainen l\u00f6yt\u00e4\u00e4 Marcell Maussin k\u00e4sitysten pohjalta viisi kehon tekniikan ulottuvuutta, jotka ovat merkityksellisi\u00e4 my\u00f6s minulle: (1) kehollinen taito ja koordinaatio, (2) tyyli ja habitus, (3) kehon muovautuvuus, (4) v\u00e4lineiden ja ty\u00f6kalujen k\u00e4ytt\u00f6 sek\u00e4 (5) koneet ja tekniset laitteet (Parviainen 2006, 177).<\/p>\n\n\n\n 4)<\/strong> Omaa ajatteluani tukee Heideggerin pohdinta: \u201dMietiskelev\u00e4 ajatteleminen vaatii meilt\u00e4, ett\u00e4 emme tartu yksipuolisesti kiinni representaatioon, ett\u00e4 emme jatka yksiraiteisesti juoksemista representaatiosuunnassamme\u201d (Heidegger 2005, 23).<\/p>\n\n\n\n 5)<\/strong> Bernard Tschumi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 n\u00e4it\u00e4 kolmea jaottelua arkkitehtuurin notaation ilmaisemiseen teoreettisessa projektissaan The Manhattan Transcripts<\/em>. On mielenkiintoista huomata, ett\u00e4 arkkitehtuurissa ja tanssitaiteessa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n hyvin samankaltaisia asioita ja kuinka niiden sanallistamiset ovat sukua toisilleen.<\/p>\n\n\n\n 6)<\/strong> Martin Heidegger on innoittanut suhdettani Varinin teoksiin. Etenkin seuraava toteamus on vaikuttanut ajatteluuni ja ty\u00f6tapoihini suuresti: \u201dKun olioiden silleen j\u00e4tt\u00e4minen ja avoimuus salaisuudelle her\u00e4\u00e4v\u00e4t meiss\u00e4, on meid\u00e4n saapuminen tielle, joka johtaa uudelle perustalle ja maaper\u00e4lle. T\u00e4ss\u00e4 maaper\u00e4ss\u00e4 voisi tulevien teosten luominen kasvattaa uusia juuria.\u201d (Heidegger 2005, 25.).<\/p>\n<\/div><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Looping-teoksen suunnittelu K\u00e4vin Porin taidemuseossa usean kerran oleilemassa kuvataiteilija Pavel Mrkusin Defragmentation-teoksen \u00e4\u00e4rell\u00e4 saadakseni varmuuden […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[11],"tags":[],"class_list":["post-46","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kinesis"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kinesis.teak.fi\/heikinheimo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/46","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kinesis.teak.fi\/heikinheimo\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kinesis.teak.fi\/heikinheimo\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kinesis.teak.fi\/heikinheimo\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kinesis.teak.fi\/heikinheimo\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=46"}],"version-history":[{"count":15,"href":"https:\/\/kinesis.teak.fi\/heikinheimo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/46\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":824,"href":"https:\/\/kinesis.teak.fi\/heikinheimo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/46\/revisions\/824"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kinesis.teak.fi\/heikinheimo\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=46"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kinesis.teak.fi\/heikinheimo\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=46"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kinesis.teak.fi\/heikinheimo\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=46"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}\n
Anamorphic Variations -teoksen suunnittelu<\/h2>\n\n\n\n
Tanssijan ohjaaminen ennen tanssiharjoitusten aloittamista<\/h2>\n\n\n\n
\n
Viitteet<\/h2>\n\n\n\n