Olen havainnut, ett\u00e4 muotoa on kaikkialla ja ett\u00e4 muotojen synteeseist\u00e4 syntyy uusia asioita. Muoto voi olla my\u00f6s sis\u00e4lt\u00f6 sellaisenaan. Sis\u00e4lt\u00f6 on aina jossain muodossa. Sana sis\u00e4lt\u00f6 kertoo, ett\u00e4 jotain tai joku on jonkin tai jonkun sis\u00e4ll\u00e4. Ihminen on muodossa. Solumme ovat muodossa. Luonto on muodossa. Eloton maailma on muodossa. Maailmankaikkeus on muodossa. N\u00e4en muotoa joka paikassa. Kieless\u00e4 ja sen rakenteissa on muotoa. Muoto ei ole kuitenkaan muuttumaton. Sen ollessa liikkeess\u00e4 suhteessa johonkin katsomispisteeseen n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 siin\u00e4 tapahtuvan jatkuvaa muutosta. Muodosta muodon kautta muotoon. Olomuoto voi tietysti muuttua my\u00f6s toiseksi. Uusi muoto kuitenkin seuraa olomuodon muutoksen mukana.<\/p>\n\n\n\n
Katseemme on tottunut muotoihin ja muotokieleen. Kielemme sanat sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t usein kulttuurista kumpuavan muodon k\u00e4sityksen. Jos sanomme auto, sana tuo melko varmasti mieleen nelj\u00e4ll\u00e4 py\u00f6r\u00e4ll\u00e4 kulkevan metallisen, umpikorisen kulkuv\u00e4lineen. Miamissa avoauto voisi olla yleisempi. Jos pyydett\u00e4isiin piirt\u00e4m\u00e4\u00e4n auto, olisivat piirrokset helposti tunnistettavia ja varsin yhtenev\u00e4isi\u00e4. Tuskinpa kukaan piirt\u00e4isi lentokoneen muotoista autoa. Leena Saraste v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ihminen n\u00e4kee niin kuin osaa:<\/p>\n\n\n\n
\n\u201dSilm\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 hajanaisistakin elementeist\u00e4 kokonaisuuksia. Tutuista asioista ei siksi tarvitse kertoa monellakaan viivalla tai pisteell\u00e4, kun se jo tunnistetaan. Vieraista aiheista taas t\u00e4ytyy antaa tarkkaa kuvallista informaatiota, osoittaa kokosuhteita tulitikkulaatikolla tai muulla mitalla ja opastaa katsojaa viel\u00e4 useiden kuvien esitt\u00e4misell\u00e4 ja selityksell\u00e4.\u201d<\/p>\n(Saraste 2010, 179.)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n
Luontoa katsoessa tunnistaa sielt\u00e4 tietyn kasvin sen muodon mukaan. Saarnipuun lehdet erottuvat heti ja selke\u00e4sti tammenlehdist\u00e4. Nuokkuvarstasammalen muoto on erilainen kuin korpikarhunsammalen. Totta kai v\u00e4rien n\u00e4keminen ja tuntoaistin kautta tuleva tieto auttavat my\u00f6s tunnistuksessa. Samoin hajun. Silti ensisijainen tunnistaminen k\u00e4y usein muodon kautta. Jos n\u00e4en yst\u00e4v\u00e4ni k\u00e4velev\u00e4n vastaan jossain kaukana, tunnistan h\u00e4net muodon ja k\u00e4velytyylin perusteella. Liikkeen ja liikkumistavan tarkkailu auttaa erottamaan yksil\u00f6t toisistaan. Jokaisella on oma yksil\u00f6llinen tapansa liikkua.<\/p>\n\n\n\n
Pukusuunnittelusta<\/h2>\n\n\n\n
Halusin alusta alkaen minimoida teoksissa kaiken mahdollisen ulkotanssillisen. On kaksi mahdollisuutta suunnitella tanssijalle puvustusta. H\u00e4n tanssii joko alasti, eli ilman puvustusta, mik\u00e4 tietenkin voidaan n\u00e4hd\u00e4 puvustuksellisena valintana, tai niin, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on jotakin p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00e4n. Rajoitteena toimi my\u00f6s selke\u00e4 realiteetti: puvustukseen ei ollut yht\u00e4\u00e4n rahaa k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4. Sovin tanssijoiden kanssa, ett\u00e4 k\u00e4yt\u00e4mme jotakin heid\u00e4n omista vaatekaapeistaan l\u00f6ytyv\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Looping<\/em>-teoksen puvustusta suunnitellessani k\u00e4vin kokeilemassa videoinstallaation kanssa eriv\u00e4risi\u00e4 vaatekappaleita. Tarkkailin my\u00f6s museossa vierailevien k\u00e4vij\u00f6iden asuja suhteessa installaatioon. Tanssijakin toi useita vaatevaihtoehtoja kokeiltavaksi, joista oikein mik\u00e4\u00e4n ei tuntunut toimivan installaation v\u00e4rien ja muotojen kanssa. Valkoinen toi projisoinnin v\u00e4rit liian kirkkaina ja r\u00e4ikein\u00e4 esiin suhteessa projisointisein\u00e4\u00e4n. Mustat housut ja pitk\u00e4- tai lyhythihainen paita taas eiv\u00e4t n\u00e4ytt\u00e4neet projisointia keholla tarpeeksi, ja kehon katkaiseminen vaatekappaleella sai paljaat kohdat n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n irrallisilta. Useimpien kankaiden v\u00e4rit vaihtuivat ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isiksi videoprojisoinnin valossa.<\/p>\n\n\n\n
Paljas iho toisti projisoinnin hienosti ja korosti kehon kolmiulotteista muotoa suhteessa sein\u00e4n kaksiulotteiseen projisointipintaan. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, ett\u00e4 jalat j\u00e4iv\u00e4t pimentoon nilkoista alasp\u00e4in, kun tanssija hiemankin irtaantui sein\u00e4n l\u00e4heisyydest\u00e4. Lattian pinta kuitenkin heijasti jonkin verran valoa niihin. P\u00e4\u00e4dyimme ratkaisuun, jossa tanssijalla oli mustat ihonmy\u00f6t\u00e4iset, pienin lahkein varustetut \u201dhotpantsit\u201d, kuten tanssija itse niit\u00e4 kutsui. N\u00e4in saimme mahdollisimman paljon ihoa esiin. Alastomuus ei mielest\u00e4ni olisi ollut perusteltua t\u00e4m\u00e4n teoksen yhteydess\u00e4. Lis\u00e4ksi tanssijalla oli vaaleat, hieman ihoa hele\u00e4mm\u00e4t sukat, jotka auttoivat sek\u00e4 n\u00e4kymist\u00e4 ett\u00e4 lattian pinnalla liikkumista. Puvustus oli n\u00e4in varsin neutraali, mutta selke\u00e4 ja sensuelli. Kehoon piirtyv\u00e4t visuaaliset elementit tulivat selke\u00e4sti esiin. Ihminen piirtyi ihmisen\u00e4, ei koneena. Tanssijan hiukset kammattiin bittim\u00e4iseen pikselityyliin sopiviksi ja meikist\u00e4 tehtiin verraten vahva, jotta h\u00e4nen kasvonsa ja silm\u00e4ns\u00e4 erottuivat voimakkaan projisoinnin alta.<\/p>\n\n\n\n
Anamorphic Variations<\/em> -esityksen puvustus oli hieman helpompi suunnitella, sill\u00e4 olin jo ensimm\u00e4isen teoksen yhteydess\u00e4 pohtinut puvustusasiaa paljon. Varinin molemmat teokset olivat yksiv\u00e4risi\u00e4. Toinen oli musta ja toinen punainen. Museon lattia on oranssinpunainen ja hieman kiilt\u00e4v\u00e4, sein\u00e4t ja katto sek\u00e4 kattorakenteet valkoiset. Ajattelin jonkin harmaan s\u00e4vyn toimivan hyvin t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4, mutta harmaa erotti tanssijoita liikaa taideteoksista. Se olisi tuonut uuden v\u00e4rin Varinin v\u00e4ripalettiin, enk\u00e4 halunnut tehd\u00e4 sit\u00e4. P\u00e4\u00e4dyin mustaan. Mustiin puetut tanssijat olivat kuin taideteoksesta karanneita fragmentteja, jotka v\u00e4lill\u00e4 sotkeutuivat my\u00f6s punaiseen teokseen.<\/p>\n\n\n\n
Tanssijat toivat useita mustia vaatevaihtoehtoja n\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi, ja valitsin niist\u00e4 itse kullekin hieman erilaisen asun. Asut muodostivat kuitenkin yhtenev\u00e4n linjan. Tanssijat n\u00e4yttiv\u00e4t nyt selke\u00e4sti ryhm\u00e4lt\u00e4. He erottautuisivat selke\u00e4sti yleis\u00f6st\u00e4 mutta olisivat varsin tavanomaisesti pukeutuneita. Juuri sit\u00e4 etsinkin, mahdollisimman pient\u00e4 railoa yleis\u00f6n ja tanssijoiden pukeutumiseen \u2013 ja kuitenkin selke\u00e4\u00e4 eroa. Pyysin miespuolisia tanssijoita olemaan ajamatta partaa ja laittamatta hiuksia tai meikki\u00e4. Naispuolinen tanssija halusi laittaa kevyen p\u00e4iv\u00e4meikin ja hiukset niin, ett\u00e4 ne eiv\u00e4t h\u00e4iritsisi keskittymist\u00e4 liikaa. Halusin tanssijoiden olevan paljaina, ilman meikin antamaa turvaa tai roolia. Kaikilla oli huomaamattomat mustat k\u00e4velykeng\u00e4t jalassa. Ajatus oli, ett\u00e4 he voisivat olla aivan tavallisia museossa k\u00e4vij\u00f6it\u00e4, vaikka tavallista museok\u00e4vij\u00e4\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n todellisuudessa ole olemassakaan. He olisivat k\u00e4vij\u00f6it\u00e4, jotka vain p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4t yll\u00e4tt\u00e4en alkaa tanssia.<\/p>\n\n\n\n
Valosuunnittelusta tai sen hyv\u00e4ksytyst\u00e4 puutteesta<\/h2>\n\n\n\n
Puvustuksella voi m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 esiintyjien historiallisuutta ja aikakautta, sukupuolta tai vaikkapa ammattia. Sen avulla voi halutessaan helposti tuoda suoraa kerronnallisuutta tanssiteokseen. Siit\u00e4 en kuitenkaan ollut t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 kiinnostunut. Liikkeen laatuja voi my\u00f6s korostaa tietyill\u00e4 kangaslaaduilla ja kehon muotoja muuttaa vaatetuksella. Silti puvustusta merkitt\u00e4v\u00e4mm\u00e4ss\u00e4 ja itse asiassa t\u00e4rkeimm\u00e4ss\u00e4 roolissa on mielest\u00e4ni tanssin valaistus. Jos saan valita, mink\u00e4 alan suunnittelijan otan ensimm\u00e4iseksi ty\u00f6parikseni, on valintani usein valosuunnittelija.<\/p>\n\n\n\n
Ilman valoa emme n\u00e4e tanssijaa. T\u00e4m\u00e4 on tosiasia. Tanssin visuaalinen ja kinesteettinen kokeminen vaatii valoa. Voimme kyll\u00e4 aistia liikkeen kuulonkin kautta, mutta enimm\u00e4kseen teemme sen n\u00e4k\u00f6aistilla. Valon v\u00e4rill\u00e4, s\u00e4vyll\u00e4 ja intensiteetill\u00e4 on ilmaisullisesti suuri merkitys. Samoin valon tulosuunta luo voimakasta ilmaisua. Sill\u00e4 voi korostaa tai peitt\u00e4\u00e4 kehon muotoja ja osia. Esimerkiksi pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n takavaloa k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 muuttuu tanssija kaksiulotteiseksi mustaksi hahmoksi, siluetiksi, jonka \u00e4\u00e4riviivat liikkuvat. Tasaisella sivuvalojen k\u00e4yt\u00f6ll\u00e4 taas korostetaan ja tuetaan liikkeen selkeytt\u00e4 ja tuodaan vartaloa esiin kokonaisvaltaisesti. Valolla ja sen poissaololla voidaan rajata, n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tai piilottaa tilaa ja tilallisia elementtej\u00e4. Useimmissa koreografioissani onkin ollut hyvin tarkka valodramaturgia. Olen tottunut ty\u00f6skentelem\u00e4\u00e4n valosuunnittelijoiden kanssa. Voin my\u00f6s mietti\u00e4 liikkeit\u00e4 harjoitusvaiheessa siten, miten ajattelen niiden tulevan valaistuiksi.<\/p>\n\n\n\n
Olin kuitenkin p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt sijoittaa taiteeni museoon, jossa ei ollut n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6valoja saatavilla, enk\u00e4 muutoinkaan halunnut tuoda taideteoksiin muita uusia elementtej\u00e4 kuin tanssin. P\u00e4\u00e4tin olla k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 valosuunnittelua ja ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 valaistusta, vaikka ty\u00f6tapa olikin minulle poikkeava. Halusin hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 paitsi taideteosten my\u00f6s ison hallin luonnostaan tarjoaman valon. En muuttaisi taideteosten valaistusta muuten kuin tuomalla niiden eteen uusia taideobjekteja, t\u00e4ll\u00e4 kertaa el\u00e4vi\u00e4, liikkuvia ja tanssivia ihmisi\u00e4. Huomioisin olemassa olevan valon ominaisuudet ja ty\u00f6skentelisin sen kanssa.<\/p>\n\n\n\n
Mrkusin videoprojisoinnit toimivat sellaisinaan Looping<\/em>-teokseni valosuunnitteluna. Nelj\u00e4 tehokasta videotykki\u00e4 t\u00e4ysin pimennetyss\u00e4 tilassa valaisivat valkoisen lavastesein\u00e4n tehokkaasti. Lavastesein\u00e4st\u00e4 heijastuva hajavalo taas valaisi lattian ja muuta tilaa pehme\u00e4sti. Tanssijan liikkeiden oli tultava n\u00e4kyviksi n\u00e4iss\u00e4 olosuhteissa.<\/p>\n\n\n\n
Tilassa oli intensiivinen, s\u00e4hk\u00f6ist\u00e4v\u00e4 ja hieman painostava valosuunnittelu. Hyv\u00e4n\u00e4k\u00f6isell\u00e4 oli mahdollisuus liikkua tilassa kompuroimatta, mutta huonon\u00e4k\u00f6inen tarvitsi avustajaa. \u00c4itini vieraili Porissa ja k\u00e4vi katsomassa n\u00e4yttelyn. H\u00e4nell\u00e4 oli n\u00e4k\u00f6vammaisena suuria vaikeuksia t\u00e4llaisen taiteen vastaanottamisessa, eik\u00e4 h\u00e4n sanojensa mukaan olisi mitenk\u00e4\u00e4n selvinnyt paikalla ilman auttajaa. H\u00e4n ei kuitenkaan ollut t\u00e4st\u00e4 pahoillaan, sill\u00e4 taidetta tulee olla monenlaista, eik\u00e4 taide aina ole kaikkien esteett\u00f6m\u00e4sti saavutettavissa ja koettavissa, vaikka siihen tulisikin pyrki\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Varinin teokset oli valaistu sek\u00e4 keinovalolla ett\u00e4 kattoikkunoista ja kaari-ikkunoista siivil\u00f6ityv\u00e4ll\u00e4 luonnonvalolla. Kiinnitin tarkempaa huomiota taideteosten valaisuun ja huomasin, ett\u00e4 luonnonvalon ja keinovalon yhdistelm\u00e4st\u00e4 ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tullut taideteokseen sopivaa valon s\u00e4vy\u00e4, intensiteetti\u00e4 tai suuntaa, joka toisi teoksen ominaislaadun parhaiten katsojan koettavaksi. Olen sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 valosuunnitteluun tulisi yleisemminkin taidemuseoissa kiinnitt\u00e4\u00e4 enemm\u00e4n huomiota aistillisuuden ja el\u00e4myksellisyyden vahvistamiseksi.<\/p>\n\n\n\n
Anamorphic Variations<\/em> -teoksen ensi-ilta oli kuitenkin poikkeuksellisesti Museoiden y\u00f6<\/em> -tapahtuman vuoksi my\u00f6h\u00e4\u00e4n illalla kello 21.30. Ulkoa ei tullut en\u00e4\u00e4 valoa, joten esiinnyimme pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n keinovalon turvin. Toinen esitys alkoi p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 kello 14.00, ja luonnonvalon tulviessa sis\u00e4\u00e4n oli tunnelmakin huomattavasti vapautuneempi. T\u00e4ss\u00e4 teoksessa oli n\u00e4in ollen kaksi toisistaan poikkeavaa valosuunnittelua tai sen hyv\u00e4ksytty\u00e4 puutetta. Itse pidin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4yt\u00f6st\u00e4 valotilanteen vuoksi miellytt\u00e4v\u00e4mp\u00e4n\u00e4, raikkaampana ja koreografian kannalta suotuisampana. Tanssi vaikutti selke\u00e4mm\u00e4lt\u00e4 ja energisemm\u00e4lt\u00e4. Varinin teosten ja tanssin muodot kohtasivat tasapainoisemmin. Tanssiteoksesta tuli el\u00e4v\u00e4mpi ja t\u00e4ytel\u00e4isempi. Luonnonvalossa Varinin teosten v\u00e4rit toistuivat intensiivisemmin, tilan arkkitehtuuri tuli paremmin esiin ja yleis\u00f6 k\u00e4ytt\u00e4ytyi rennommin.<\/p>\n\n\n\n
Muistan viel\u00e4kin vuosien takaisen omakohtaisen, mielest\u00e4ni l\u00e4hes t\u00e4ydellisyytt\u00e4 hipovan hienon esimerkin resursseiltaan suurta luokkaa edustavan taidemuseon antamasta kuvataide-el\u00e4myksest\u00e4 Lontoon Tate Modernissa 1990-luvulla. Se r\u00e4j\u00e4ytti tajuntani ja sai minut haukkomaan hiljaisesti henke\u00e4ni. K\u00e4velin sis\u00e4\u00e4n Mark Rothko Room<\/em> -nimiseen tilaan, jossa oli h\u00e4m\u00e4r\u00e4 valaistus, t\u00e4ydellinen hiljaisuus ja hitaasti tajuntaan aukeavat metafyysiset, valtavan kokoiset maalaukset. N\u00e4yttely oli pantu esille taiteilijan ty\u00f6t\u00e4, ajatuksia ja toiveita kunnioittaen. Valon laatu oli tarkkaan mietitty. Ulkopuolelta tulevat h\u00e4iritsev\u00e4t \u00e4\u00e4net oli eliminoitu. Katsoja ohjattiin t\u00e4ll\u00e4 tavalla maalausten \u00e4\u00e4reen mietiskelem\u00e4\u00e4n, avaamaan aistejaan ja kokemaan jotain aivan poikkeuksellista. Fyysinen tila maalauksineen tuotti henkist\u00e4 herkistymist\u00e4 ja kehollista l\u00e4sn\u00e4oloa.<\/p>\n\n\n\n
Tila ja yleis\u00f6 lavastuksellisena kohtaamispaikkana<\/h2>\n\n\n\n
En my\u00f6sk\u00e4\u00e4n halunnut tuoda uusia lavasteita tai rekvisiittaa taideteosten maailmaan. Lyhyess\u00e4 harjoitusajassa on vaikea saada lavasteiden ja rekvisiitan k\u00e4ytt\u00f6 sujuvaksi osaksi tanssia. Oli parempi asettua esitystilaan mahdollisimman luontevasti ja taideteokset sis\u00e4ist\u00e4en. Molemmissa taideteoksissa oli joka tapauksessa jossakin m\u00e4\u00e4rin lavastuksellinen ote. Ne olivat suurieleisi\u00e4 ja tilaa muokkaavia, vaikka j\u00e4ttiv\u00e4tkin suurimman osan lattiapinnasta tyhj\u00e4ksi ja avoimeksi. Niiss\u00e4 oli valmiiksi niihin luonnostaan kuuluva tapahtumallinen ja esityksellinen aspekti.<\/p>\n\n\n\n
Ison hallin sein\u00e4t oli sek\u00e4 Mrkusin ett\u00e4 Varinin teosten yhteydess\u00e4, taideteosten esillepanon historiallisessa suhteessa, modernistiseen tapaan maalattu valkoisiksi. Valkoiset sein\u00e4t ja huoneiden muodot toimivat teosten kehyksin\u00e4 sek\u00e4 Varinin kohdalla my\u00f6s maalauspintoina. Valkoinen v\u00e4ri ei ole kuitenkaan neutraali. Se luo yleisesti ottaen vahvan kontrastin teoksille. Minulle tulee valkoisesta voimakkaita mielleyhtymi\u00e4 esimerkiksi puhtaudesta, siveellisyydest\u00e4, hengellisyydest\u00e4, lumisesta luonnosta, tyhjyydest\u00e4, kuolemasta, maidosta, valosta, heijastuksista ja \u00e4\u00e4rett\u00f6myydest\u00e4. V\u00e4rit ovat merkityksellisi\u00e4, sill\u00e4 ne luovat mielikuvia. Sen vuoksi minun on vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 valkoisen v\u00e4rin valitsemista automaattisesti kaikenlaisen taiteen taustaksi. Mrkusin t\u00f6iden yhteydess\u00e4 seinien valkeus oli otettu huomioon pyrkim\u00e4ll\u00e4 h\u00e4ivytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ne h\u00e4m\u00e4r\u00e4n avulla. Varini k\u00e4ytti valkoisia seini\u00e4 mielest\u00e4ni onnistuneesti teostensa kolmantena v\u00e4rin\u00e4 mustan ja punaisen rinnalla.<\/p>\n\n\n\n
Voisi my\u00f6s ajatella, ett\u00e4 lavastuksena toimivat museon koko arkkitehtuuri ja erityisesti ison hallin sis\u00e4pinnat: ruskeanpunainen kaakelilattia, kattoa tukevat valkoiset metallirakenteet ja kattoikkunat valkoiseksi maalattujen seinien lis\u00e4ksi. Kokem\u00e4enjoen puoleisella sein\u00e4ll\u00e4 on lis\u00e4ksi korkeat kaari-ikkunat. Kahdella sein\u00e4ll\u00e4 on isot lasiovet. Mrkusin teosten yhteydess\u00e4 lasiovet, kaari-ikkunat ja kattoikkunat oli peitetty mustalla materiaalilla ja ne olivat siten l\u00e4pin\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4. Museon isosta hallista oli muodostunut er\u00e4\u00e4nlainen black box -teatteri, jonka ainoana ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isen\u00e4 lavastuksena oli valtavan pitk\u00e4, korkea ja paksuhko sein\u00e4. Sen taakse saattoi piiloutua, ja sen pystyi esteett\u00f6m\u00e4sti kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n. T\u00e4t\u00e4 mahdollisuutta hy\u00f6dynsin koreografiassa.<\/p>\n\n\n\n
Varinin teosten yhteydess\u00e4 ison hallin ovet olivat auki ja niiden l\u00e4pi n\u00e4ki esteett\u00e4, kuka oli saapumassa tilaan ja kuka sielt\u00e4 poistumassa. Tila tuntui vapaalta ja v\u00e4lj\u00e4lt\u00e4. Ihmiset uskalsivat tulla, menn\u00e4 ja j\u00e4\u00e4d\u00e4. Itse taideteoksen lavastuksellinen ja kolmiulotteinen olemus teki tilasta jossain m\u00e4\u00e4rin teatterillisen: sellaisen teatteritilan, jossa yleis\u00f6 on lavastuksen ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4. Molempien taideteosten yhteydess\u00e4 niin kutsutun museopedagogisen tilan erottava, pysyv\u00e4ksi rakennettu valkoinen lis\u00e4sein\u00e4 oli visuaalisesti voimakkaassa kohdassa, tilan p\u00e4\u00e4dyss\u00e4. Mrkus projisoi siihen videokuvaa. Varini j\u00e4tti sen tyhj\u00e4ksi valkoiseksi sein\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\n
Etenkin Anamorphic Variations<\/em> -teoksessa saattoi yleis\u00f6n n\u00e4hd\u00e4 my\u00f6s osana lavastusta, er\u00e4\u00e4nlaisena muotona. Heid\u00e4n kehonsa, liikkumisensa ja vaatteittensa v\u00e4rit muodostivat merkitt\u00e4v\u00e4n visuaalisen osan kokonaisuutta. On mielenkiintoista ajatella yleis\u00f6\u00e4 interaktiivisena lavasteena. He olivat paikalla sek\u00e4 katsojina ett\u00e4 katsottavina. He muuttivat sek\u00e4 paikkaansa tilassa ett\u00e4 suhdettaan toisiinsa tanssijoiden liikkumista my\u00f6t\u00e4illen. Etenkin teoksen alkupuolella t\u00e4ll\u00e4 oli merkitt\u00e4v\u00e4 vaikutus. Looping<\/em>-teoksen aikana yleis\u00f6 oli tiiviin\u00e4 katsojaryhm\u00e4n\u00e4, mutta koska valaistus oli kovin h\u00e4m\u00e4r\u00e4, ei heist\u00e4 muodostunut merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 visuaalista lavastepintaa.<\/p>\n\n\n\n
Teokseni aukenivat yleis\u00f6lle erilaisina kokemuksen tasoina, ajattelun ja tiedon kohtaamispaikkoina. Niiss\u00e4 otettiin huomioon ihmisen kehollisuus, liikkuminen tilassa, n\u00e4kemiseen ja katsomiseen liittyv\u00e4t mahdollisuudet ja rajallisuudet. Niiss\u00e4 huomioitiin tilan ja tilasarjojen olemassaolo. Katsoja tuli huomioiduksi, h\u00e4net kutsuttiin tervetulleeksi mukaan jakamaan jotakin yhteist\u00e4 ja merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4. Mielest\u00e4ni teoksissani suhtauduttiin k\u00e4vij\u00e4\u00e4n vakavasti, mutta v\u00e4ltettiin t\u00e4rkeily\u00e4 ja ylimielisyytt\u00e4. Kokemuksesta tuli eritt\u00e4in el\u00e4m\u00e4nmy\u00f6nteinen, ja se her\u00e4tti katsojissa innostusta nykytaidetta kohtaan.<\/p>\n\n\n\n
Musiikista<\/h2>\n\n\n\n
Musiikki saattaa vedota tunne\u00e4lyyn paljon kuvataiteen visuaalisuutta syvemmin. Looping<\/em>-teokseen ei tarvinnut mietti\u00e4 musiikki- tai \u00e4\u00e4nimaailmaa erikseen, sill\u00e4 Mrkusin installaatio sis\u00e4lsi valmiin \u00e4\u00e4nimaailman. Se oli hyvin voimakas ja l\u00e4pitunkeva \u00e4\u00e4nimaailman muoto, joten olisi ollut todella vaikeaa lis\u00e4t\u00e4 siihen mit\u00e4\u00e4n uutta. Tanssijan voimakas hengitys ja askelten ja liikkumisen \u00e4\u00e4net kuuluivat vain \u00e4\u00e4nimaailman taukokohdissa.<\/p>\n\n\n\n
Anamorphic Variations<\/em> -teoksen ajattelin ensin tapahtuvan hiljaisuudessa, mutta huomasin pian, ettei teos toimisi n\u00e4yttelytilassa ilman musiikkia. Tilassa kuului yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n paljon kaikenlaisia pieni\u00e4 h\u00e4ly\u00e4\u00e4ni\u00e4. Museok\u00e4vij\u00f6ist\u00e4 tuli \u00e4\u00e4nt\u00e4. Tilaan kantautui viereisist\u00e4 huoneista \u00e4\u00e4nt\u00e4. Tila tuntui rauhattomalta ilman musiikkia.<\/p>\n\n\n\n
P\u00e4\u00e4dyin etsim\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4nitemusiikkia. Muistin minuun syv\u00e4n vaikutuksen tehneen F\u00e1tima Mirandan albumin ArteSonado<\/em>, jonka kappaleet perustuvat pelkk\u00e4\u00e4n ihmis\u00e4\u00e4nen mielikuvitukselliseen ja monipuoliseen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. S\u00e4vellykset sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t sek\u00e4 kaunista ja harmonista ett\u00e4 brutaalia ja raastavaa musiikkia. Valitsin albumilta kaksi kappaletta: LLAMAda<\/em> on kaunis ja rauhallinen, RePercusiones I: Esto es de lo que no tiene nombre<\/em> on nopeatempoinen, alun hallitusta ilmaisusta lopussa hurjaksi muuttuva, \u00e4\u00e4nihuulista r\u00e4j\u00e4ht\u00e4v\u00e4 tykitys.<\/p>\n\n\n\n
Anamorphic Variations<\/em> -koreografian alussa tanssijat tanssivat sooloja hiljaisuudessa, yleis\u00f6n viel\u00e4 rupatellessa kesken\u00e4\u00e4n ja her\u00e4tess\u00e4 v\u00e4hitellen huomaamaan, ett\u00e4 esitys oli k\u00e4ynnistynyt. Sitten tanssijat siirtyiv\u00e4t lyhyen, kolmen ja puolen minuutin mittaisen LLAMAda<\/em>-kappaleen aikana tilan ja yleis\u00f6n l\u00e4pi eri reittej\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4en, takasein\u00e4n perinteist\u00e4 esitystilaa muistuttavaa, rakennettua v\u00e4lisein\u00e4\u00e4 kohti. Siirtym\u00e4n aikana yleis\u00f6 rauhoittui ja keskittyi katsomiseen. Seurasi uusi osuus ilman musiikkia, ja sen aikana yleis\u00f6 oli hiirenhiljaa. Nyt katsojat olivat keskittyneit\u00e4 ja suostuneet koreografian kuljetettaviksi. Kolmannessa osiossa soi kymmenen minuutin mittainen kappale RePercusiones I: Esto es de lo que no tiene nombre<\/em>. Musiikki kehittyi loppuaan kohti rajummaksi ja kiivaammaksi ja saavutti lopussa selke\u00e4n kliimaksin. Koreografia sen sijaan loppui tanssilliseen liudentumiseen ilman musiikkia. Tanssijoiden rytminen askeltaminen jatkoi musiikin sykett\u00e4. Kenkien suhina ja tanssimisen aiheuttama syv\u00e4 hengitys kuuluivat selke\u00e4sti suuressa tilassa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Muodosta muodon kautta muotoon Olen havainnut, ett\u00e4 muotoa on kaikkialla ja ett\u00e4 muotojen synteeseist\u00e4 syntyy […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[11],"tags":[],"class_list":["post-30","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kinesis"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kinesis.teak.fi\/heikinheimo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/30","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kinesis.teak.fi\/heikinheimo\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kinesis.teak.fi\/heikinheimo\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kinesis.teak.fi\/heikinheimo\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kinesis.teak.fi\/heikinheimo\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=30"}],"version-history":[{"count":11,"href":"https:\/\/kinesis.teak.fi\/heikinheimo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/30\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":805,"href":"https:\/\/kinesis.teak.fi\/heikinheimo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/30\/revisions\/805"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kinesis.teak.fi\/heikinheimo\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=30"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kinesis.teak.fi\/heikinheimo\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=30"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kinesis.teak.fi\/heikinheimo\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=30"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}